Kun olin lapsi, äiti torui, että taas sillä on naama kirjassa, kun luin, vaikka olisi ollut tähdellisempääkin tekemistä – keittiössä tai kasvimaalla tai milloin missäkin. Nyt ei ole äitiä torumassa, mutta ei ole naamakaan kirjassa – nimittäin siinä Facebookissa.Vaikka kyllä kai pitäisi, jos vähääkään seuraa aikaansa tai haluaa olla kuten muutkin. Ja varsinkin kun on tällainen bloginpitäjä, jonka pitäisi pysyä ajan tasalla ympäristöstään, tuttaviensa kuulumisista ja maailmankin menosta – ja mainostaa omia nettisivujaan. Kansainvälisestä yhteisöpalvelusta on tullut toinen todellisuus, jossa tuntuu tapahtuvan ihan kaikki. Työpaikatkin tulevat ja kuulemma menevät sen kautta.
Eukkomamma on pohtinut, kuinka pahasti syrjäytyy, kun on vain omissa nurkissaan eikä Facebookissa. Sielläkö ne pitävät kahvikekkerinsäkin nykyisin, kun seuraelämä tässä vanhassa todellisuudessa on jäänyt kovin vähäiseksi? Jotkut ystävät sentään – sellaiset jotka ovat SIELLÄ – kertoilevat palvelun kautta korviinsa saamiaan juoruja ja tiedonpalasia, joten ei nyt ihan luolan perällä eletä.
Mutta ei eukkomamma ole ainoa kummajainen, vaan tuntee muitakin, jotka työ, levon, sairauden, työttömyyden, periaatteen, netin puuttumisen tahi jonkin muun syyn takia elävät vain tässä reaalimaailmassa. Tuleeko meistä ajan kanssa joku toinen sääty, yhteiskunnan (alempi) rinnakkaisluokka, jota SIELLÄ surkutellaan? Vai erityvätkö naamalliset ja naamattomat kahdelle eri kehityksen tielle? Jo nyt tietokoneettomuus ja netittömyys ovat uhka saada tasavertaisesti yhteiskunnan tuottamia julkisia palveluja. Joko kohta vaaditaan kirjautumaan Facebookia, että ne saa?
Kaiken tämän uhallakin eukkomamma edelleen elää vain antiikkisessa reaalimaailmassaan, missä toiset tuntee niiden oikeista naamoista ja nimistä ilman hämäämisen mahdollisuutta, näyttäytyy ulkosalla silloin kun itse haluaa ja ottaa yhteyttä kavereihinsa vanhanaikaisesti puhelimella ja joskus sähköpostilla.Satunnaiset kuulumiset eukkomamma vaihtaa kauppareissulla – ja laittaa naamansa kirjaan, hyvään romaaniin, silloin, kun tämä reaalimaailma ei riitä.