Ensi kesänä Lemin raitilla ja tapahtumissa nähdään monta naista kansanpuvussa, feresissä. Siihen tähtää nuorisoseura, joka lauantaina järjesti feresien ompeluopetusta.
Jaana Sinkko leikkaa paidan eli rätsinän kangasta Ritva Laurikaisen opastuksella.
– Feresi eli suora sarafaani on ortodoksiperäinen kansanasu, jota rajakarjalaiset naiset voivat käyttää niin arki- kuin pyhäasuna. Sen käyttö on vapaampaa kuin kansallispuvun, selvittää kurssin vetäjä Ritva Laurikainen. – Se päällä saa revitelläkin.
Feresi on olkaimellinen, liivihameen tapainen mekko, jonka alla käytetään pellavaista pitkää paitaa eli rätsinää. Sen päälle sitaistaan esiliina eli peretniekka. Se voi olla kirjailtu tai pitsein koristeltu tai koristelematon.
Pirjo Torvi-Piira tutkailee Ritva Laurikaisen paremman esiliinan pitsiä. Huomaa asuun kuuluva päähine, säpsä.
– Päähän laitetaan säpsä. Mutta sitä eivät naimattomat naiset saa käyttää, vaan heillä on päänauha, Ritva Laurikainen muistuttaa.
– Miten eronneet ja karanneet – ja lesket? kuuluu kysymys kurssilaisilta.
– Jos kerran on naitu ei siitä eroon pääse, ohjaaja toteaa.
Feresi on sopiva vaate naisten eri elämän tilanteisiin: sen takaosa on runsaaasti laskostettu, jolloin se antaa myöten ja peittää alkavan raskauden. Mutta kun raskaus on riittävän pitkällä, ei esiliinaa enää voi käyttää ja sen pois jättäminen on viesti asiasta kanssaihmisille.
Selkä on runsaasti laskostettu.
Feresistä on moneen lähtöön
Jaana Sinkko on tottunut kansallispuvun käyttäjä, mutta viime kesänä vauvan odotus pani siirtymään feresiin, jonka hän lainasi. Nyt hän oli ompelemassa omaa, kun huomasi sen käytännölliseksi vaatteeksi.
– Se oli tosi miellyttävä käyttää ja on helpompi pestä, jos vaikka vauva pulauttelee päälle, hän toteaa.
Lainaferesistä on kokemusta myös Tuija Savikurjella, ja nyt hän tuli kurssille ompelemaan omaa.
– Kun minulla on kuoroharrastus, siinä feresille on varmasti käyttöä. Ja se on edullisempi tehdä kuin kansallispuku, hän toteaa.
Tuija Savikurki (vas.) ja Jaana Sinkko ovat käyttäneet lainaferesejä ja halusivat nyt tehdä omat.
Feresin etuihin kuuluukin se, että sen voi ommella koneella ja erilaisista kankaista, Ritva Laurikainen korostaa.
Lemin naisten feresit ovat erityisen edullisia, sillä kurssille hankittiin ”rajakarjalaiset” kankaat Viipurista. Esiliinan pitsikään ei paljoa maksanut.
Ritva Laurikainen laskeekin, että tarvikkeille tuli hintaa asua kohti noin 50 euroa. Kansallispukuliikkeen tarvikepaketti olisi noin viisi kertaa kalliimpi.
Mitään univormua tai Lemin pukua ei kurssilla ommella, vaan jokainen saa tehdä omannäköisensä kansanpuvun. Kurssilla oli 14 osanottajaa, mutta tarvikkeita on varattu puolenkymmentä enemmän.
Ensi kesänä feresien kirjo värittää Lemin kyläkuvaa – mm. maalaismarkkinoilla yksi jos toinen myyjä on pukeutunut tähän kevyeen kansanasuun.
Kun Lemin naiset kokoontuvat kurssille, nauru on herkässä, kuten kuvassa Kirsti Laulajalla (vas.), Liisa Sairalla ja Ritva Laurikaisella.
P.S. Lemin naiset (ja mikseivät miehetkin) voivat kokea yhdessä käsin tekemisen iloa myös uudessa Kästyökerhossa, joka kokoontuu Kouvon baarin kabinetissa tiistaisin kello 19-21.
– Kerho on tarkoitettu kaikenikäisille. Ottakaa mukaan omat käsityöt, baarista voi sitten ostaa virvokkeita, opastaa Mimmi Haiko, joka ideoi kerhon yhdessä Leena Kauton kanssa.
Hei onko yli 100kg naiselle lainata feresiä juhlakäyttöön?