Viikko ennen juhannusta on Lemin Huttulassa totuttu juhlimaan. Kultaisella 90-luvulla väki kokoontui Kelaralliin, tänä vuonna juhlittiin kokoontumisajon järjestäjän Huttulan Pulloveikkojen 20 vuotta.
Musiikki, hyvä ruoka ja juoman riittävyys ovat leimaa-antavia HPV:n tapahtumille. 20-vuotisjuhlaan kuului myös aimo annos nostalgiaa.
Kahta vuosikymmentä juhli toiselle sadalle nossut kyläläisten joukko, joista jäseniä oli noin 80. Juhlakansaa riitti, vaikka tilaisuus pidettiin suljettuna – kaikelle kansalle ei paljastettu edes juhlapaikkaa. Juhla haluttiin pitää yksityisenä.
– Yleisötilaisuuden järjestämisessä olisi varmasti nykyään vieläkin mahdottomampi paperisota kuin aikoinaan Kelarallissa, totesi puheenjohtaja Juha Kapiainen.
HPV:n kuulun maitokopin seinään hän olikin naulannut siitä näytteitä, mm. lääninhallitukselta saadun luvan.
Neljä legendaarista Kelarallia orkestereineen ja muine tarjontoineen elää yhä yleisön mielessä – yleisön, jota oli muualtakin kuin Lemiltä. Yleisön suureen määrään ja riittävään janoon luottivat myös järjestäjät.
Puheenjohtajakin omavelkaisella takauksellaan uskoi, että Angents-yhtyeen 17.000 markan palkkio pystytään maksamaan. Ja pystyttiinkin – suureksi osaksi viiden markan kolikoilla rekka-auton kopissa.
Yhtye olisi tullut uudemmankin kerran, mutta aika ajoi ohi viriteltyjen polkupyörien, Helvetin Eskojen ja massatapahtumien.- Tuotot kasvoivat niin suuriksi, että poistoja ei enää keksitty, kuuluu puheenjohtajan merisellitys.
Puheenjohtaja Juha Kaipiainen ja Kelarallien viralliset paidat - Kasper-pojan kokoa.
Juhla-alueen portti kertoi juhlan luonteesta ja samalla osuvasti muisteli ikimuistoisia Kelaralleja.
Mutta ei HPV ollut pelkkää Kelarallia. Tapahtumia oli ja on edelleen moneen lähtöön. Niin kauan kuin Nisosen myymäläauto liikennöi, saatettiin viettää Parkkola-päivää auton pysäkillä kauppaa odotellen. Onkikisat Ratikolla viikko juhannuksen jälkeen kokoavat uskolliset kalastajat.
Juhlan ajan esitettiin Juha Nisosen laatimaa videokoostetta, josta yleisö sai monet naurut. Kuten ainutkertaisesta vappumarssista 1990-luvulla, jolloin punaliput ja Mersun lippu yhdessä tukkivat liikenteen valtatiellä 13.
Amerikkkalainen yö ja neuvostoliittolainen yö soramontulla ovat myös lähtemättömästi piirtyneet pulloveikkojen muistielimiin. Jälkimmäinen taisi olla ainut, jonka aikana satoi – rankasti. Muuten on sää suosinut, kuten eilisiltanakin.
Mitään ei tapahdu ilman vuosikokouksen päätöstä.
Yhdistyksen alainen Janne Salmen säätiö jakoi aikanaan apurahoja moneen tärkeään tarkoitukseen. Lauantai-iltana muisteltiin joitain hankkeita, jotka eivät nyt ihan vieläkään ole toteutuneet. Kuten Huttulan emäntäkoulu. Tosin moni pulloveikko on onnistunut emännän saamaan ilman tätä kouluakin
.Musiikki on kuulunut yhdistyksen toimialaan kautta aikain. Lauantaina juhlaa ylevöittivät Cock’s Express Lemiltä ja Jyrki Tommisen ja Jari Heikan savitaipalelais-lemiläinen kokoonpano
.Cock,s Express aloitti musisoinnin.
Lemin Kirjava ja Lemin Esko kiittävät illasta ja onnittelevat mainiota kotiseututyötä Huttulassa.
Lemi on voimaa ja resursseja, hyvä HPV, Lemin Kirjava, Lemin Esko, onnea Lemin Eskot, Lemi Toivo, Saipa, Janne Salmen säätiö, Kopa ja Särä näin aluksi….
Muistan kun HPV perustettiin. Elettiin 90-luvun alkua ja kaikkia vitutti. Ei ollut duunia eikä oikein toimeentuloakaan. Mutta yhteishenkeä, sitä riitti! Jussi ehtymättömänä ideapankkina Janne ja Miki adjutantteina piti huolen siitä että Huttulassa tapahtui aina jotain hauskaa. Oli tennistournamenttia, kalakisoja, vuoden veikkoja ja sitten ne rallit. Meitsihän sen nimen taisi keksiä. Idea tuli legendaarisesta Rottarallista joka on moottoripyörille. Niin fillareille Kelarelli oli siis luonteva vaihtoehto. Jo alkuun päätettiin että tehdään juttu sillä meiningillä ettei mitään pääsymaksuja aleta keräämään. Yhdessä ja yksissä tuumin. Ensimmäiset bänditkin käytiin porukalla alkukarsimassa lappeen eri kapakoissa ja niistä sitten valkattiin ne oikeat. Porukalla!
Se oli pojat hienoa aikaa. Parhaimmillaan HPV.llä oli niin kova maine porukan kerääjänä että sakkia riitti aina jos vain koppi ja lippu oli paikalla.
Ja eläähän kerho edelleen vaikka suuruuden päivät ovatkin enää muistoja.
HPV on Huttulan elävää kulttuurihistoriaa. Se on selvää jo nyt. Mitä tulevaisuus tuo, sen näkee sitten.
T.
Kymis Kymäläinen yksi meistä originaaleista. 😉