Lemin kirjava peruna kukkii ensi kesänä Turun Kuralan kylämäellä. Elävän historian kylän puutarhurin, Leena Haimin isoisä ja tämän isä viljelivät Lemin kirjavaa aikoinaan Lappeen Hurtanmaalla.
Puutarhuri Leena Haimi (oik.) ja museokylän emäntä ja työn esittäjä Katja Pohtola saivat siemen- ja keitinperunat Lemiltä.
Leena Haimin isoisä Antti Haimi ja tämän samanniminen isä kasvattivat kirjavaa ja talvipotaattia Lappeen Hurtanmaalla viime vuosisadan alkupuolella. Myös Leena Haimin isä Reino Haimi veljineen olivat perunanviljelijöitä – tosin enää sivutoimisia. Reino Haimi muutti myöhemmin Hyvinkään ja Lohjan kautta Turkuun, missä hänen tyttärensä yhä asuu.
Vanhemman Antti Haimin kerrotaan olleen Lappeen merkittävin perunanviljelijä, ainakin Itä-Suomen Sanomissa heinäkuun 4. päivänä vuonna 1903 julkaistun uutisen – tai mainoksen – mukaan.
”Nuoria potaattia. Suurin perunain kasvattaja Lappeella Antti Haimi Hurtanmaan kylästä wei jo wiime torstaina ensimmäisen kuorman nuoria potaattia Wiipuriin. Paitsi potaatteja wiljelee Antti Haimi myöskin muita juurikasweja ja marjapensaita suuresaa määrässä.”
Leena Haimi löysi uutisen lehtiarkistosta. Omassa arkistossaan hän on säilyttänyt isältään saamaansa muistikirjaa, jossa on kolmen sukupolven miesten merkintöjä työ- ja siviiliasioista. Saman kirjan kansissa ovat syntymät ja kuolemat, potaatin istutukset ja torikaupat. Torilla käytiin sekä Lappeenrannassa että Viipurissa.
– Parissa paikkaa muistikirjaa mainitaan kirjava peruna, myös Lemin kirjava, Haimi kertoo.
Kirjavan ohella puhutaan myös talvipotaatista, mahdollisesti Lemin punasesta.
Muistiinpano säkkimääristä on 1930-luvulta, ilmeisesti Antti Haimi nuoremmalta.
– Isä puhui paljon myös lemiläisistä tuttavistaan, Leena Haimi kertoo.
Leena Haimi kiinnostui Lemin kirjavasta perustettuaan Kuralan kylämäelle maatiasperunamaan.
-Viljelyssä on jo punaista perunaa, jota kutsun Kupittaan perunaksi, Kainuun mustaa, sekä 1940-luvulta peräisin olevaa savolaista maatiaisperunaa, hän kertoo.
Isoisän kunniaksi hän halusi kokoelmaansa myös kirjavan. Siemenperunat hän sai nyt viikonloppuna, kun Lemin Kirjava toimitti perille Sirpa Lensun lahjoittamat potaatit. Lahjoitus oli niin runsas, että siitä riitti myös maistiaisiksi – jos vain Turussa raaskitaan kirjavia kattilaan laittaa.
Lemin kirjava ja muut perunat istutetaan peltoon kallion alapuolelle.
Kirjavasta tulee muiden lajikkeiden lailla osa museon kokoelmaa. Siihen kuuluu myös perennoja, yrttejä, marjapensaita ja hedelmäpuita.
Puista, pensaista ja perennoista osa on alkuperäisellä paikallaan Kuralan kylämäellä, kuten vanha kirsikkatarha tai satavuotias töyhtöangervo. Mäki on neljän talon kylä, ja taloissa on harrastettu myös puutarhaviljelyä. Kullakin talolla on pieni kotipelto, minkä lisäksi mäkeä ympäröivät peltoaukeat kuuluvat museoon.
Kurala on ollut neljän talon kylä.
– Kun kaupunki hankki talot ja maat omistukseensa, toimivat talot jonkin aikaa kaupungin vuokra-asuntoina. Sitten kaupunki suunnitteli niiden purkamista ja alueen muuttamista kerrostaloalueeksi. Siinä vaiheessa Museovirasto ehti hätiin ja alueella suoritettiin arkeologisia kaivauksia. Niissä paljastui kylän historiallinen arvo, Leena Haimi kertoo.
Mäen museoinnin jälkeen Iso-Kohmon talossa ja pihapiirissä eletään yhä 1940- ja 1950-lukua. Kuralan kokeiluverstaalla järjestetään työpajoja ja kursseja ympäri vuoden. Kesäisin kävijöillä on mahdollisuus seurata työnäytöksiä ja kokeilla omia kädentaitoja
Kuralan kylämäkeen voi tutustua muun muassa Turun museokeskuksen sivuilla.
Luin suurella kiinnostuksella tätä juttua. Heräsi kysymys, onko siellä Kuralan potaattimaan Kainuun mustassa violetti vai valkoinen kukka. Jos on valkoinen, niin se on Karjalan eli Wärtsilän mustaa!!! Ja kyllä sinne Kuralaan ensi kesänä auton keula suuntautuu! Kiitos Lemin Kirjavalle! t. Erkki-potaattipappi.
Kommentointi ei ole käytössä.