Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Maailman murheet osuvat Mäntyperälle sentään vielä vain tiedotusvälineitten kautta, mutta jokaisen on pakko myöntää, etteivät maailman kirjat kovin hyvässä järjestyksessä ole.

Tällaisena ihmeellisen kauniina maaliskuun aamuna televisiota ei halua avata kuullakseen poliittisia riitoja, vaan on viisainta aukaista ulko-ovi ja kuunnella teerten pulinaa aukon takaa, tiaisten pientä tirskuntaa, ja joella heräilevien sorsien siipien läpsettä niiden puistellessa yöunia sulistaan.

Talviset reittilaskennat päättyvät tältä keväältä juuri naistenpäivään, ja Mäntyperän monikymmenvuotisen reitin laskijat päättivät urakkansa jo torstaina. Tämä Tornientaisto-porukasta koostuva ryhmä on tunnollisesti kiertänyt nämä kaksi yhdistettyä reittiä tänäkin talvena kaikki kolme kertaa (syys-, talvi- ja kevätlaskenta). Porukkaan kuuluu kaksi eläke-ikäistä miestä ja kolme hoitoalalla työskentelevää naista, jotka asuvat kaukana toisistaan: Lappeenrannassa, Helsingissä, Kausalassa, ja Hyrkkälässä. Voit kuvitella miten vaikea on löytää kaikille sopiva päivä linnuston seurantaan, hyvin harvoin vuorotyöläisille sattuu vapaat samaan aikaan!

Tällä kertaa se onnistui, ja sääkin suosi. Tuiskujen aikaan metsäreittien pohjia oli ajettu helpommiksi kulkea, mutta suojasää oli jo ehtinyt painaa polkuja sekin, ja aamu-aikaisin reipas porukkamme hävisi metsään. Sillä aikaa Mäntyperän eukko tupasessaan valmisteli syömiset ja juomiset , kunnes iloinen puheensorina jo iltapäivän puolella kertoi harvinaisista havainnoista.

Lintuja oli enemmän kuin koskaan, oli jo kesälintujakin: sinisorsia ja vihervarpusia, ja heti pihan reunassa oli neljä hömppää näyttänyt laskijoille tietä… Seitsemäntoista lajia talvisella metsäreitillä on jo todella hyvä tulos… toki siihen kuuluvat myös piharuokinnalla vierailleet lajit, joita näin hyvällä kevätsäällä ei kovin paljon ollutkaan. Silti joka ikkunan takana olevaa ruokinta-automaattia piti samaan aikaan päivystää  ruokaa ja kahvia odotellessa….

Sitten käytiinkin suunnittelemaan toukokuista Tornien taistoa, joka tänä vuonna on 9.5. klo 5-13.  Kun Mäntyperän eukko yhä odottaa sitä lonkkaleikkausta, niin päätettiin pyytää taiston alkuperäinen osallistuja, jo tornin rakentamisessa mukana ollut Rauni Inkinen hoitamaan taistoon ilmoittautumiset ym. viralliset asiat. Näin tehtiin, mutta varsinainen uutinen oli, että kansalaisopisto ei enää jatka lintukurssien pitämistä.

Tämä kymmeniä vuosia jatkunut kurssi siirtyy säästökarsinaan. Kurssimaksut on maksettu koko vuodeksi, mutta juuri kun suremme vielä pitkäaikaista kurssien vetäjäämme Markku Paakkista, niin on tehty tällainen säästöpäätös. Tilalle oli saatu vetäjäksi jo toinen Markku, Markku Loippo, kuulu lintumies ja kullanarvoinen luontoihminen. Nyt kurssilaiset ovat sormi suussa ja kyynel silmäkulmassa: ei tule kesää ilman lintukurssia!

Kansalaisopisto lohduttaa, että maksettu kurssimaksu saadaan takaisin, mutta se on laiha lohtu, se. Joka vuosi tähän aikaan on jo soiteltu toinen toisillemme, että tiedätkö,milloin on eka kokoontuminen vesitornilla… Suru on suuri lähikunnissa ja monella kesämökilläkin, Mäntyperän eukko kattoi ensimmäiset kevätkahvit lumettomalle pihapöydälle, ja mietiskeli siinä satupolun tonttutyttöjen kanssa näitä maailman murheita, jotka niin monen ystävän kevääseen kipeästi  taas kolahtaa.