Bussilastillinen lemiläisiä matkasi lauantaina Helsinkiin KOM-teatteriin katsomaan Antti Hyyrysen kirjoittamaa ja Tuomo Rämön ohjaamaa näytelmää Taival. Lemiläiset katsoivat näytelmään lemiläisin silmim ja tunnistivat paljon tuttua.

Taival kertoo vanhemman ja lapsen välisestä suhteesta, vaikeudesta kommunikoida, yhteentörmäyksistä ja muistoista. Haavat jäävät avoimiksi, kun isää ei äkkiä olekaan; haavaa pitää yrittää sulkea hänen kuolemansa jälkeen.

Lauantain näytös oli loppuunmyyty; katsojista kolmanes oli Lemin porukkaa. Me lemilläiset taisimme katsoa näytelmää eri silmin ja kuunnella eri korvin kuin muut. Meitä nauratti, kun näyttämöllä käytiin läkälleä, ja kotoisalta korviin kuulostivat myös miet ja siet.

Kovin omakohtaiselta tuntui Antin teksti muutenkin. Eräs meistä tunsi tirkistelevänsä kirjoittajan lapsuuskodin elämään. Onhan näytelmän isä klassisesta musiikista pitävä eläinläkäri, ja juonen käänteissä oli myös kyläläisille tuttua. Ja oliko se elänlääkäri itse, joka lauloi rahisevalla ääninauhalla saksalaista liediä? Näytelmän tekstissä on myös huumoria, ja meitä naurattikin – ehkä enemmän kuin muualta tullutta yleisöä.

Lemin retekeläisiä oli teatterissa myös ajateltu: neljästä näyttelijästä yksi oli sairastunut, mutta esitystä ei peruttu, vaan Alina Tomnikova oli pikavautia astunut Isla Mustanojan saappasiin ja klaarasi useat roolinsa mainiosti yhden harjoituspäivän jälkeen. Pääroileissa ovat Tommi Eronen ja Tuuli Paju, ja neljäs näyttelijä kokoonpanossa on Hanna Raiskinmäki.

Taival-näytelmän teksti perustuu osittain Antti Hyyrysen teksteihin Stam1nan samannimiseltä levyltä. Lemiläisryhmä saikin lauantaina vahvistusta Kangasalta, kun Pekka Olkkonen tuli katsomaan näytelmää. Iltapäivänäytäntö sopi hänelle hyvin, sillä illalla odotti Stam1nan keikka Tavastialla.