Museoviraston lausuntoa Lemin kirkon sisätilaremontista ei voi määritellä pelkästään suositukseksi, sanoo Museoviraston yliarkkitehti Teiju Autio. Hän tutustui keväällä muutossuunnitelmiin ja on toinen viraston lausunnon antajista.

”Seurakunnan tai seurakuntayhtymän on ennen kirkollista rakennusta koskevan päätöksen tekemistä tai 21. pykälän 3.momentissa tarkoitetun luvan hakemista kirkkohallitukselta varattava Museovirastolle tilaisuus antaa lausunto suunnitelmasta, joka koskee suojellun tai vähintään 50 vuotta sitten käyttöön otetun kirkollisen rakennuksen olennaista muuttamista tai purkamista taikka käyttötarkoituksen muuttamista”, Teiju Autio siteeraa kirkkolakia Lemin Kirjavalle sähköpostissaan.

Kirkkolain 12. luvun 9. pykälän mukaan Museovirasto saa myös tehdä oikaisuvaatimuksen ja kirkollisvalituksen kirkkohallituksen päätöksestä, mikäli päätös koskee suojellun kirkollisen rakennuksen olennaista muuttamista tai purkamista taikka sen käyttötarkoituksen muuttamista

Voisiko lausuntoa tulkita niin, että se on vain suositus, jota ei tarvitse noudattaa?

– Muutoksenhakuoikeuden vuoksi lausuntoa ei voi määritellä pelkäksi suositukseksi. Suosituksista on kyse lähinnä silloin, kun neuvomme asioissa, joihin ei liity mihinkään lakiin kirjattuja velvoitteita, Autio vastaa Lemin Kirjavan kysymykseen.

Kirkkovaltuuston on haettava kirkkohallitukselta lupa ennen toimenpiteisiin ryhtymistä, jos asia koskee suojellun kirkollisen rakennuksen olennaista muuttamista. Museoviraston lausunto on kannanotto, joka kirkkohallituksen on otettava huomioon päätöksenteossa.

– Suunnitelmissa esitetyt muutokset ovat kirkkolain tarkoittamia olennaisia muutoksia, joille tulee hakea lupa kirkkohallitukselta, Autio muistuttaa.

Museovirasto antoi kesäkuun alussa lausunnon, jossa se rajaa mahdolliset muutokset sakastiin ja pohjoisen ristivarren eteiseen. Lausunnon se lähetti Taipaleen seurakunnalle ja suunnitelmsta vastaavalle Saatsi Arkkitehdit Oy:lle sekä tiedoksi kirkkohallitukselle, Etelä-Karjalan museolle ja lupa- ja valvontavirastolle.

Lemin Kirjavan saamien tietojen mukaan Museoviraston lausunto jaettiin Taipaleen kirkkovaltuuston jäsenille vasta viime viikolla, kaksi viikkoa valtuuston kokouksen jälkeen.

– Museovirasto ei ole saanut seurakunnalta mitään tietoa kirkkovaltuuston kokouksesta, jossa asiaa on käsitelty, Teiju Autio kertoo.

Kirkkoneuvoston puheenjohtaja:

kirkko ei ole museo

Lemin Kirjava lähetti edellä olevan tekstin ja sen pohjalta kolme kysymystä kirkkoherra Lea Karhiselle, joka ei halunnut vastata vaan siirsi vastaamisen talouspäällikkö Juha Vuoriselle. Vuorinen palaa työpaikalle kuitenkin vasta perjantaina. Lemin Kirjava tavoitteli sen jälkeen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Hanna Kuivasta ja kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Ossi Hjerppeä. Hjerppe lupasi vastata.

Lemin Kirjavan kysymykset olivat:

Miksi Museoviraston lausuntoa ei päätöksenteossa noudatettu?

Miksi lausunto ei ollut kirkkovaltuutettujen käytössä päätöstä tehtäessä?

Mitä seurakunta aikoo seuraavaksi tehdä: tehdä uuden päätöksen itseoikaisuna vai odottaa, että asia ei etene kirkkohallituksessa, jolloin kirkon remontti siirtyy edelleen?

Vastatessaan Ossi Hjerppe totesi, että lyhyet ja yksinkertaiset vastaukset eivät vie asiaa mitenkään eteenpäin. Siksi hän kirjoitti pidemmän selvityksen ja näkemyksensä asiasta. Se on seuraava:

”Lemin kirkon sisäremontin suunnittelu on vasta hyvin alkuvaiheessa. Toistaiseksi remonttia suunnitellut työryhmä on vain kartoittanut sitä, mitä remontti kokonaisuudessaan pitää sisällään. Remontti tulee olemaan laaja ja perusteellinen koskien ennen muuta sähkö-, LVI, äänentoisto-, maalaustöitä. Osana tätä suunnittelua mukaan on otettu keskustelu siitä, voitaisiinko samalla kirkon sisätiloja muuttaa siten, että kirkon tulevaisuus turvattaisiin sen käyttömahdollisuuksia laajentamalla. Tähän meitä pakottaa koko kirkon ja seurakuntien talouden tulevaisuuden näkymät vuosikymmeniä eteenpäin. Kirkon remontin suunnittelussa näkymä on oltava tämä, eikä nykyhetki. Nykyiselläänkin kirkkojen käyttöaste on niin pieni, että minkään organisaation ei kannattaisi ylläpitää yhtään kirkkoa.

Mutta kirkko on seurakunnan keskeisin toimitila. Se ei ole museorakennus, eikä seurakunnan tehtävä ole ylläpitää museota vaan seurakunnan toiminnan tarvitsemia tiloja. Kiinteistöt ovat seurakunnan talouden suurin rasite henkilöstökulujen rinnalla. Tulevaisuudessa seurakunnilla ei liene muita toimitiloja kuin kirkot, koska kirkoista on pidettävä huolta. Kärjistetysti voidaan sanoa, että muita toimitiloja seurakunta ei tehtävänsä toteuttamiseksi tarvitsekaan.

Viime aikoina seurakunnissa toteutetuissa kirkkoremonteissa on em näkökohta otettu ja voitu ottaa huomioon. Kirkkohallitus myös tukee seurakuntia tässä asiassa. Kirkkohallituksen kanta on näin ollen viime vuosina muuttunut ratkaisevasti kirkkoremonttien suhteen. Kirkkoremontin suunnittelussa seurakunnan tärkein yhteistyökumppani on kirkkohallitus, ei museovirasto. Myös Lemin kirkkoremontin
suunnittelussa kirkkohallitus on ollut keskeisesti mukana.

Kuitenkin kirkkoremontinkin suunnittelussa seurakunta on toimija ja toteuttaja. Siksi suunnittelua ohjaa ennen muuta seurakunnan tarve. Miten kirkkorakennus parhaiten palvelee seurakunnan perustehtävän toteuttamista, myös siinä mahdollisessa tilanteessa, kun mitään muita toimitiloja ei ole. Pienillä sisätilamuutoksilla, esim. muutamien penkkien korvaamisella irtokalustein, kirkon käyttömahdollisuudet laajenevat huomattavasti. Kirkko ei silloinkaan ole sopiva tila kaikelle sille toiminnalle, mitä seurakunnassa on, mutta toiminnalle esim lasten kerhoille tilat löytyvät kyllä muualtakin.

Kirkkovaltuusto päätti, että jatkosuunnittelun perustaksi valitaan laajempi muutosvaihtoehto (VEI). Kirkkovaltuusto päätti siis jatkosuunnitelman perusteista. Tästä alkaa vasta varsinainen suunnittelu, jota tietysti edelleen tehdään yhteistyössä kirkkohallituksen kanssa. Tämä vaatii vielä paljon työtä ja ennen muuta arkkitehdiltä vaaditaan paljon viisautta ja taitoa. Nyt on kysymys siitä, onko seurakunnallamme selkeää näkemystä, mitä täällä halutaan. Vaikka kyseessä on Lemin kirkon remontti, asia on koko Taipaleen seurakunnan asia ja jokainen luottamushenkilö – olkoon hän mistäpäin seurakuntaa tahansa – on keskustelussa ja päätöksenteossa samanarvoinen asiaa käsittelemään näkemyksineen ja ajatuksineen.

Ossi Hjerppe”