Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Oon pakant eile illal lakkoo ruvennee läppäri, ja vaa satunnaisest päästä mielee murhee  – jot mite mie nyt selviin, ja mihi mie sen koton vien ja kelt mie kysy…

Onneks telkkaris ihmiset on tännää oikeen näkösii, eikä semmossii muovisii ko eile illal. Oisko olt menos jokkuu tekoäly kokkeilu. Nyt ol siis jo viijes päivä reisus, ja mie lähi sajepilve al rollaamaa kaupal, suorittamaa sitä tehtäväks annettuu reipast kävelyy. Kaver ol lähtent pyöräl jo aikasemmi johokii, oli pant tarakal miu keltase sajetaki varalt, mie oti oma sinise. Kato voip olla, et vaik ei oo tarpeeks vaatteit mukan ni on miul kuitekii onneks kaks sajetakkii!

Jottai mie päiväks laitoi potuist ja makkarast, ja mansikkakiissellii purkist, ei täl reissul juur kurmeeta olt, leipää ja pullaa tok ostettii tarpeeks, ja jottai hetelmii taas kaupast hai. Ko Kaver tul pyöräl pihhaa ruoka-aikaa, ni keltane sajetakki häl ol yllä.

Mut ei sitä ennää iltapäiväl tarttent, ko lähettii autol sinne Kesängi polupäähä. Viimeks siel rannas ol jottai rakenteil, ja nyt siel ol tosi hieno vuokrausliiter, ihmeellise kaunis rakennus, seinäl ol ohjeet mite sielt sais jottai vehkeit vuokrattuu. Laituril ol ihmisii ongel, ja tunturit piirtyit nii kauniina taivasta vaste. Kylhä mie vähä kaipasi niit polkui sinne kuukkelikahvilaa, mut sinne mie nyt en ois pääst ko helikopteril, jote mentii kahville Navettakallerijaa.

Siel ol reipas koulu-ikkäine kauppias het pihas myymäs avvameperrii, ja esittelemäs vuohiin uusii karsinoit, yrittäjäks pittää opetella jo nuoren. Ja sisäl ol taas nii mahtava tunnelma, hiuka hämärää ja upeita esineitä ja monenlaist taidetta ja ne nii suuret ja maukkaat kahvileivät, jot harvo saap sellassii, meijä oma torikahvila kyl taitaa hinta-laatusuhtees olla melko lähel!

Tän meijä loma- aikan Pyhä Lauri Kappelis ol kolm konserttii, myö tähtäiltii tähä tän-iltassee. Tulis Raimo Laukka ja Reijo Kumpulainen esittämmää Lapi laului. Jo sissäätulo ol varsi riemastuttava, tuski kynnykse yli pääs tää eukko,ko yks pien mies juhla-asussaa juoks hyvi ilosest vastaa ja jo kaukaa ojentel kättää. No mie aatteli, et hää tahtoo toivottaa tervetulleeks immeisii, mut eipä! Hää ol het hoksant miu kännypussi, joka miul on ain kaulas, siekii varmast oot sen nähnt, sen lapikoiranäköse. Poika ryntäs suoraa miu syllii, otti kännypussi kättee, ja pussail sitä kovast!…

No, myö mäntii melkee etupenkkii, ko aatteli sit illal kirjottaa lemikirjavvii jutu konsertist, tai oli aatelt sillo, ko kone viel toimi, nythä se ol jo pakattu pois… Miuta vaivais koko konserti aja ko haitarisoittaja ol jotekii mahottoma tutu näkönen, ja aiva valtava taitava. Hää tovellakii säesti laulajjaa, soolona esitti enne välaikaa Muistoja Pohjolasta, ja taitoa ol vaikka muillekii jakaa.

Muutekii herrat ol hyvi yhtee pellaavat, arvokkaast mustii pukkeutunneet, ja mikä parast, ei vahvistimmii. Laulut ja juttelut ol tosi mukavat, muute miekii oisi enemmä haastelt vieres istuva lapualaise naise kans teollisuuvest… 

Ko mie laita tähä vähä listaa kappaleist, ni uskot, et ol hienoo, yhes saatii laulaa Revotulte maa, sit tul Neljätuuletie. Reppu ja reissumies, Me tulemme taas, Ystävän laulu, Lapin kesä, ja sen haitarsoolo jälkee ol kahvit, tais olla taas papit ja kanttoritkii olleet leipomas,ja kirkkoherra (naine) kanto miul kahvit ommaa pöytää.

Loppu-osas kuultii niin Tuntursatuu, Kaipuuta ko Pohjola yötäkkii, Mun syvämmei tänne jää, mussiikkii Jänikse vuos -elokuvast, ja Laulu aiheetkii. Kyl ol tosi uppee konsertti

Ja pois ko lähettii, ni siin käytävä vieres istu kaks naista, jotka rupes hurjast huitommaa, ja ilosest miulle vinkkailee, ja mie aattelemmaa, et nää on varmaa tuttui, ja oikasi heijä luo… Mitä hulluu, iha outoi, mut olivat notteerannet hyökii miu kännypussuka! Kiva ko saap ihmiset ilosiks! Kyl ol mukava hyvä sauna jälkee köllähtää möki sänkyy ja unissaakii viel hyrräillää iltamussiikkii!

Jatkuu