Puolensataa lemiläistä kokoontui torstaina kirkkoon kuulemaan, millaisia muutoksia sen tiloihin suunnitellaan ja jääkö seurakuntalolle enää virkaa ja korjaustarvetta.

Aluepastori Tapio Kilpiä vei kuulijat aikamatkalle Lemin kirkon 240-vuotiseen historiaan ja kirkon aiemmin kokemiin muodonmuutoksiin:

Uudessa kirkossa 1700-luvun lopulla kirkon pääoven puoleinen eteinen oli samanlainen kuin nykyään, mutta sivuovien edessä oli vain pienet kuistit. Hirsiseinät ja sisäkatto olivat samat kuin nyt, mutta maalaamattomat. Jykevillä lattialankuilla seisoivat suoraselkäiset penkit, samaa mallia kuin nykyisin vielä sivuparvilla. Ikkunat olivat nykyisiä pienemmät, isoin ikkuna oli nykyisen alttaritaulun paikalla ja paljasti takana olevan maiseman. Pappi tuli kirkkoon sivuovesta, joka oli pohjoisella sivulla saarnastuolin vieressä. Samassa nurkkauksessa oli lukkarin parveke.

Sata vuotta myöhemmin 1800-luvun lopulla sivusisäänkäynnit olivat jo nykyisen kaltaiset. Kynttilät valaisivat edelleen, mutta valo heijastui valkoisiksi maalatuista seinistä ja sitä tuli myös isommista, nykyisen kokoisista ikkunoista. Alttari-ikkuna oli poissa, sen sijalla oli alttaritaulu – risti, joka on nykyisin tapulissa. Sakasti on jo rakennettu, ja sinne mentiin samasta ovesta kuin nykyisinkin. Kanttorin parveke on purettu pois.

1930-luvulla hisiseiniin ei oltu tehty muutoksia, mutta sisäkatto oli peitetty paneeleilla, samanlaisilla kuin mitä oli käuytetty uusiin penkkeihin, nykyäänkin käytössä oleviin. Lattia oli tasattu uusilla lankuilla, aiempaa kapeimmilla. Alttarin takana oli uusi, Antti Muukan maalaama alttaritaulu. Kirkossa ei ollut enää niin kylmä, sillä kaksi kamiinaa luovuttivat lämpöä, ja vähän savuakin hormeista huolimatta.

Arkkitehti Juha Leiviskän johdolla vuonna 1967 toteutettu remontti päivitti talotekniikan sen ajan tasalle. Vanhaa kunnioittaen paneelit poistettiin sisäkatosta ja paljastettiin sen vanha asu. Kirkosta tuli sen näköinen, millaisena se nyt tunnetaan.

– Tuo talotekniikka ei on luonnollisesti nyt käyttökaarensa lopussa. Nyt suunnitteilla olevaa remonttia ei tehdä vain meille, vaan ennen kaikkea tuleville polville, Kilpiä korosti.

”Taloudellisuutta

monikäyttöisyydellä”

Videoyhteyden kautta paikalla oli arkkitehti Jutta Hanson. Hän kertoi saaneensa suunnittelutehtäväkseen Lemin kirkon tilojen monikäyttöisyyden ja esteettömyyden parantamisen.

– Monikäyttöisyys tuo taloudellisuutta ja se myös paras tapa rakennussuojelun kannalta: rakennukset säilyvät parhaiten käytössä, Hanson muistutti ja totesi, että kirkot ovat olleet monikäyttötiloja keskiajalta lähtien: kouluina, kirjastoina, suojatiloina.

Lemin kirkosta hän totesi, että sillä on paljon erityispiirtteitä, jotka ovat säilyneet alkuperäisinä. Rakennushistoriallisia suojelutarpeita ei unohdeta, vaan eriyisyyttä vaalitaan jatkossakin, yhdessä Museoviraston kanssa, hän lupasi.

Myös Juha Leiviskän tekemät muutokset ja hänen laatimansa uusi korjaussuunnitelma on nyt tehtävässä suunnittelussa mukana.

– Keskeistä on pyhyyden tunteen säilyttäminen, Hanson totesi.

Kirkko halutaan hänen mukaansa pitää jatkossakin yhteisenä rakennuksena, joka täyttäisi uudetkin tarpeet. Käyttöastetta halutaan korottaa nykyisestä,

Jutta Hanson oli hahmotellut neljä erilaista versiota, miten kirkon käyttöastetta ja monikäyttöisyyttä voitaisiin arkkitehtoonisesti lisätä. Yhteistä niille kaikille oli, että kirkkoon on rakennettu pieni keittiö ja yleisö-wc. Vaihtoehdot Hanson esitteli eniten muuttavista säilyttävimpiin.

Ensimmäisessä, eniten tiloja muokkaavassa vaihtoehdossa pohjoissakaran eteiseen rakennettaisiin toimiva keittiötila liesineen ja jääkaappeineen, ja parven alle on piiretty pyöreitä pöytiä tuoleineen. Pääsisäänkäynnin ulkoportaisiin rakennettaisiin pöyrätuoliluiska ja eteiseen wc-tilat. Eteläsakaraan tulisi morsiushuone, jota voitaisiin käyttää myös kokoushuoneena. Kirkkosalin keskiosan penkit korvattaisiin irtoistuimilla, joiden rintamasuunta voidaan siunaustilaisuudessa kääntää keskikäytävään päin. Tällöin vainajan arkku lepäisi katafalkilla keskikäytävällä. Alttarikaari ja alttarikoroke purettaisiin, ja tasaisella lattialla oleva alttarikaari olisi siirrettävä. Sakastiin sijoitettaisiin kansliatiloja.

Muissa vaihdoehdoissa muutoksia on vähemmän. Vessa olisi pohjoissakaran eteisessä, keittiö eteläsakaran eteisessä. Sakastin tiloihin ei puututtaisi.

Neljännessä, kaikista säilyttävimmässä vaihtoehdossa nykyiset puupenkit jäisivät keskilaivaan paikalleen, ja myös sivuosien ensimmäiset penkkirivit pidettäisiin paikallaan, jolloin näkymä alttarilta – joka säilyisi nykymuodossaan – säilyisi jotakuinkin nykyisellään. Keittiö olisi edelleen eteläisessä eteisessä, vessa pohjoisessa. Penkkirivejä siirrettäisiin kuitenkin niin, että liikkuminen kirkkosalissa olisi nykyistä helpompaa.

Keväällä suunnitellaan,

kesällä päätetään

Hankesuunnitelmasta vastaava Lauri Huhtala Granlund Oy:sta kertoi hankkeen etenemisestä. Arkkitehdin ohella suunnittelussa käytetään asiantuntijoita talotekniikasta, LVI-alalta ja sähkötöistä. Hankesuunnitelma toimii lähtötietona päätöksentekijöille, jotka sitten ratkaisevat, kuinka monikäyttöiseksi kirkko remontoidaan ja peruskorjataanko seurakuntalo vai rakennetaanko uusi.

– Hankesuunnittelu alkoi tammikuussa ja jatkuu toukokuuhun saakka. Kesän aikana sitä esitellään päättäjille, jotka sitten tekevät päätöksen.

Sen jälkeen vasta päästään käsiksi seurakuntatalon peruskorjauksen tai uuden rakentamisen suunnitteluun. Joitain piirroksia uudisrakennuksesta on jo ollut, Huhtala kertoi.

1,1 miljoonan hanke

Seurakunnan talouspäällikkö Juha Vuorela kertoi, että kirkon peruskorjauksen kustannuksiksi on alustavasti arveltu 1,1 miljoonaa euroa. Siitä 0,7 miljoonaa löytyy Pekarin testamenttirahastosta, loput 0,4 miljoonaa on otettava lainana, jos Kirkkohallitus ei myönnä avustusta.

Seurakuntatalo rakennettaisiin Vuorelan mukaan kokonaan lainarahalla. 2,5 miljoonan euron rakennuslainaa seurakunta maksaisi takaisin 15 vuotta, 200.000 euroa vuodessa, Vuorela laski.

Paikalla olleesta yleisöstä moni näki, että marssijärjestys oli väärä: seurakuntatalon remontointi olisi ollut kiireellisempi kuin kirkon sisätilaremontti. Talo on seissyt seitsemän vuotta tyhjillään, ilman käyttöä. Siellä kuitenkin olisi se keittiö, mikä nyt halutaan rakentaa kirkkoon.

Juha Vuorela arvioi, että seurakuntatalon peruslämmitys on maksanut vuosittain 15.000–20.000 euroa.

Kirkon lämmittäminen niin lämpimäksi, että siellä tarkenisi pitää lasten kerhoja, maksaisi sekin, yleisöstä muistutettin. Maanantaina kirkossa oli 13,5 astetta plussaa.