Teksti ja Oli pakko myöntää, et alaspäi on lähettävä. Siivottii jälet niinko tapan on, vaikk emäntä rauhottel, jot ei tartte mattoi puistella…

Sää on ko lomalaiste miel, pimmee ja synkkä, pimmeetä ko alku-yöl, vaik kaunista ruskaa on kahta puole tie. Omituise raskait pilvii … Puole päivä aikaa ol ko ilta, tiel ei olt ollekaa levikkeit, jote evvää syöntii ei olt kiiru. Porokari ja Melkoköngäs… synkkyys jatkuup, viel tietyökii saatto-autonnee tul varmistammaa, jot kotmatka vennyy.

Santaparkkii ei kannattant ees yrittää, vaik sielu huus kahvii. Siel ol hurjat remontit, ja kaik tiet joko suljettu tai sotkettu. Ounasvaaran jälkee löyty kahvittelupaikka, vaa sillo huomattii, jot murukahvi olkii jäänt iha kottii-kottii! Pelloilkaa ei olt juur lintui, yhes paikas 15 joutsenta, ja sit jouvvuttii kaukalotiel, sementtireunat kahtapuolt nii ettei ees maisemmii nähnt – ei voi olla näi surkeeta!

Lopult sattu onnekantamoine, Nelosparkki tie varres. Oltiiha myö jo mahotoma nälkäsiikii, mut pakko kehhuu paikkaa. Juur enne lounaa pois korjaamist aiva loistava sallaattipöytä, huikee, monipuolinen , vielä aivan kuuma ruoka, jopa rokkaaki tarjol ja jälkkäriks pannari-kahvit, runsaast hilloo ja kermaa! Kahe henge herkut 27 euroo! Paikka ol siisti ja palvelu tosi mukavaa.

Sääkii hiuka kirkastu ja ol aika lämmint +15 parraimmillaa. Ylitettii Ii:n sillat, ja taivas alko selkiintyy. Eikä ihme, lähestyttii merta. Ja koht  taivas ol kauneimmillaa, aurinko pussail jo hiuka mere pintaa, ni myö ajettii Hailuotoo iha autol, ei ennää lossil. Uskomato kokemus, kamera käi koko aja, ja miul on vaikeus valita millaset kuvat mie siul laita, ko kaik ol nii huumaava kaunist. En kyl voi olla aattelemata, et mite mahtaa hiekka siel kivilohkareitte välis kestää aaltoje jatkuva heulurliikkee… mut nyt tuntu viel turvalliselt.

Takas tulles pysähyttii levikkeel, ja Kaver käi onkimiehil kysymäs tullooko kallaa… ei viel.

Oli pakko jatkaa matkaa, arvottii mitä tietä lähettäs, mist löytys yösija, sillä oltii viel hyvi pohjoses. Mikkää paikka ei olt auk, alko sattaa vettä, ol pimmeetä ja märkää, surkeeta. Kaver soitti motelli Nuppulinnaa… kaik paikat ol täynnä, ei olt sijjaa muissakaa paikois… alko väsyttää, ja jatkuva saje uuvelle tiepinnalle kiils ja toisti liikkennemerkit kummalliseks sotkuks. Mieles käi aatos, jot Lappii voip kyl mennä, mut pois ei pitäs tulla!

Viimeseltää Kaver muisti, et ollaa joskus oltu Emolahes, ja mikä onni! Se ol auki, ja toivotettii tervetulleiks!

Jatkuu