Muistot estävät masentumasta

Muistoilla ja vanhojen tuttujen asioiden kohtaamisella on vanhuksille suuri merkitys. Sen huomasivat Etelä-Karjalan aikuisopiston lähihoitajaopiskelijat, jotka lopputyötään varten järjestivät joukolle Savitaipaleen Suvannon asukkaita retken Hakamäelle Hoi lehmikarja -näyttelyyn. Se oli elämys kaikille osapuolille.

Marja Sissonen (vas.), Annika Salo, Riitta Hömppi, Marja-Leena Korhonen ja Marjukka Frantsi pukeutuivat asianmukaisesti Hakamäen-päivästä kertoessaan.

Muistelotyö ja siihen liittyvän toiminnallisen tapahtuman järjestäminen oli viiden lähihoitajaopiskelijan opinnäytetyön aiheena. Teoriaosuudessa ryhmä – Marjukka Frantsi, Riitta Hömppi, Marja-Leena Korhonen, Annika Salo ja Marja Sissonen – käsittelivät muistelutyön, esineiden, materiaalien ja ympäristön merkitystä muistelussa ja muistamisessa. Muistelutyö on tärkeä osa vanhusten hoitoa, sillä sen on osoitettu mm. estävän masennusta.

– Marjukka sitten muisti, että Hakamäellä on meneillään Hoi lehmikarja -näyttely, jolloin päätimme tehdä sinne retken, naiset kertovat. Idean otti innostuneesti vastaan Eila Kajanus-Jurvanen kotiseutuyhdistyksestä, joka kävi ensin Suvannossa tapaamaassa hoitajaopiskelijoita ja vanhuksia

– Vastaanotto Hakamäelläkin oli loistava, punaista mattoa vain puuttui, kertoo Annika Salo.

Hakamäen näyttely lehmineen ja entisajan maidonkäsittelyvälineineen vei vieraat vuosikymmenten taakse muistelemaan, kuinka kenenkin talossa oli lypsetty ja maitoa käsitelty. Ja kun päästiin museon tupaan rukin ääreen, löytyi joukosta heti kehräystaitoinen näyttämään, kuinka rukki surraa. Kolme tuntia vierähti muistoissa, muisteloissa ja yhteisten kokemusten äärellä aivan huomaamatta.

Unohtumattomaan päivään Hakamäellä palattiin tänään torstaina, kun kurssilaiset järjestivät messut opinnäytetöistään. Maanantaina alkaa kurssin viimeinen työssäoppimisjakso, ja kahdeksan viikon päästä työmarkkinoilla on joukko uusia lähihoitajia; kysyntää hoitajista tuntuu olevan.

Tulevat hoitajat toivovat, että voivat sitten työssä ollessaankin käyttää muistelutyön metodeja ja järjestää hoidettaville muistia auttavaa ja mieltä virkistävää toimintaa. Ajanpuute voi estää Hakamäen-retkien kaltaisten tapahtumien järjestämisen kovin usein, mutta muisteluhetkiä pitää työhön sijoittaa ja niitä edesauttaa vaikka esineiden avulla. Jokaisessa hoitolaitoksessa pitäisi olla myös nurkka, jossa olisi vanhoja tavaroita ja valokuvia, naiset sanovat.

Eikä muistelutyö ole yksipuolista iloa; sen merkitys on valtava myös hoitohenkilökunnalle, jolle vanhemmalla sukupolvella on paljon opetettavaa, he muistuttavat.

Matot ulkoilevat enemmän

kuin vanhukset

Toisessa ryhmässä Anne Ikonen, Anu Neuvonen ja Heli Niinimäki tekivät uraa uurtavaa työtä opiston historiassa perehtymällä ulkoilun merkitykseen vanhusten perusoikeutena. Ulkoilu edistää fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia, mutta monella ikäihmisellä se jää kovin vähiin.

– EU-direktiivit sanelevat eläinten oikeudesta ulkoiluun, mutta ikäihmisillä usein matot ovat useammin ulkona kuin ihminen itse, muistutti Anne Ikonen työtä esitellessään.

Omaishoitajuuden kehittämiseen omaishoitajien näkökulmasta paneutuivat puolestaan Elina Frilander-Suoanttila, Asta Pitkäniemi ja Heli Uronen. He havaitsivat, että omaishoitajat ovat usein kovin uupuneita, eivätkä kaikki pääse käsiksi heille tarjolla oleviin palveluihin pitkien matkojen tai muiden esteiden takia.

Tossut ja kumiterät kuin silloin ennen.