Puukolle on nyt töitä

Eukkomammahan ei sienestä ollenkaan, eikä laita sieniruokiakaan lukuunottamatta pakastealtaan kinkku-herkkusienipizzaa, jonka saattaa lämmittää. Mutta se ei estä sitä, etteikö hän olisi havainnut, että nyt niitä metsissä on – viimeinkin.

Eukkomamma kun on vadelmahullu ja mustikkahullu ja puolukkahullu, on hän vakaasti pitänyt sienihulluuden etäällä. Ihan senkin takia, että kun sieniä on niin monenlaisia, ettei niitä ikinä opi toisistaan erottamaan. Kun taas puolukan kanssa on toisin: kerran kerättyään puoli ämpärillistä sianpuolukoita on oppinut ne erottamaan varsninaisista.

Mutta nyt viivästyneenä sienisyksynä eukkomamma on ollut tekevinään tuoreita havaintoja, että metsässä on maahan varisseiden keltaisten lehtien lisäksi keltaisia sieniä – olisivatko ne niitä keltavahveroita eli kantarelleja vai niiden vaaleampia sukulaisia, joista lehdessä viikolla jotain luki.

No, on siellä myös valkoisia ja punaisia kärpässieniä, ne eukkomamma tuntee. Ja punaiset kärpässienet myös silloin, kun sade on huuhdellut niiden valkoiset täplät pois ja haalentanut punan vaaleaksi oranssiksi. Tämän havainnon eukkomamma on tehnyt makuuhuoneen ikkunasta, jonka alla kasvaa rehevä kärpässienikasvusto.

Eukkomamman sienestämättömyyttä ei ole koskaan oikein uskonut herra sienineuvoja Martti Hakala, joka vasta lahjoi mammaa hienolla sieniveitsellä. Se on hänen suunnittelemansa ja hänen omaa kokoonpanoaan: osissa on mm.savitaipalelaista laserleikkausta ja lappeenrantalaista harjateollisuutta ja jotain muutakin. Kaiken kruunaa Hakalan itse ampuman hirven nahasta tehty hihna, jonka varassa veisti keikkuu ranteessa vapauttaen kädet poimintaan.

Näin tekijä kehuu, ja eukkomamma kyllä uskoo. Tässä kuva, josta jokainen voi asian todeta:

Martti Hakalan suunnittelema sieniveitsi ja eukkomamman sienisatoa.