Vihdoin nyt perjantaina saatiin Lemilläkin herätä valkoiseen aamuun, kun pitkin viikkoa on kuultu uutisia ensilumesta siellä ja täällä Suomessa.
Eukkomamma nauttii lumesta nyt kuin pikkulapset, kun ei tarvitse huolehtia autolla ajamisesta tai auton ikkunoiden puhdistamisesta. Tai no – lumiukon tekeminen tai lumipallojen pyöritttäminen ei sentään ole ensimmäisenä mielessä.
Mutta kuinka se valaiseekin maisemaa ja mieltä, kun kaamos jo muuten antaa merkkejään hitaasti valkenevina aamuina ja lyhyinä iltoina. Ja pakottaa nauttimaan hetkestä, kun tietää että se sulaa pois ja pysyvää saadaan odottaa varmaan yli joulun.
Tai marrraskuun lopussa, kuten Taipalsaaren Rilli-kissa ha isäntänsä Markku Hulkkonen eilen Etelä-Karjalan radion sivuilla ennustivat. Kissaa pitäisi varmaan uskoa, kun ensilumen ajankohdan tiesi. Ja mielellään uskoo, kun kissa lupaa valkoista joulua ja lumista ja kylmää talvea. Sekös eukkomammalle passaa, kun hiihtämiseenkin on aikaa.
Sen verran ensilumi eukkomamman yllätti, että vaikka kuinka eilen paneutui lehtityöhön, ehti lakaista vain puoli pihaa tyhjäksi lumen tieltä. Tai oikeastaan ensilumi yllätti luonnon, sillä lehmus ja vaahtera pitävät vielä kiinni lehdistään, samoin suuri osa koivuista, vaikka pohjatuuli niitä alkuviikosta maahan pieksikin. Ja omenapuu ja syreenit eivät ole vielä luopuneet edes vihreästä väristään.
Joten lehtihommia on luvassa vielä pitkin syksyä, kunhan ensin lumi sulaa.
Ensilumi yllätti ruskaiset koivut ja maalasi maiseman upeilla sävyillä.