Eukkomammalla pukkaa hikeä pintaan: maanantaina on itsenäisyyspäivä, ja silloin mamman pitäisi pitää juhlapuhe Lemin itsenäisyysjuhlassa. Kaikkeen sitä lupautuukin, tulee miettineeksi. Mutta sitten taas: se on kunniatehtävä, ja siitä on suoriuduttava mahdollisimman kunnialla.
Kouluaikoina äidinkieli oli lempiaine, mutta esitelmän teko ja pito ihan sitä kamalinta laulunkokeen ja telinevoimistelun jälkeen. Ujon tytön vatsa oli sekaisin monta päivää, eikä kirjoittamisestakaan tahtonut tulla mitään. Ja sitten kun oli H-hetki, piti löpötttää teksti läpi niin nopeasti kuin suinkin, että pääsi piinapenkistä kateederilta takaisin pulpetin turviin. Siitäkö peräisin eukkomamman nopea puherytmi, mene ja muista.
No, ikä tuo varmuutta, toivon niin, kun kokemusta puheiden pitämisestä ei juurikaan ole. Ei ole tarvinnut puheen takia valvoa, mutta huolta on pitänyt kantaa ja moneen kertaan ihmetellä, mitä sanottavaa oikeasti on. Muutaman liuskan verran ajatuksia sieltä ja täältä tietokoneelle on sitten kuitenkin syntynyt, ja kun muistaisi puhua h-i-t-a-a-s-t-i, riittää se varmaan puheen mittaiseksi.
Lemin itsenäisyyspäivän juhlijoiden lohduksi juhlassa on onneksi oikein hienoakin ohjelmaa: Seija Tapanaisen johtamien kuoron ja orkesterin Suomalainen messu Lasse Heikkilän sävelin ja sanoin ja valtuuston puheenjohtaja Antti Okon tervehdyssanat. Pääjuhla koulukeskuksessa alkaa kello 12, mitä ennen siellä on jo kahvitarjoilu ja nuorten valokuvanäyttely.
Lemin itsenäisyyspäivään kuuluu myös jumalanpalvelus kirkossa kello 10 ja sen jälkeen kunniakäynti sankarihaudoilla. Päivä päättyy soihtukulkueeseen kello 17 ja ilotulitukseen keskuskentällä kello 18.
Juhlapuhetta pusatessaan eukkomamma on voinut ikkunastaan katsella nosturin liikkeitä kunnantuvan takana. Uusi uljas parakkivirastorivi on nyt koossa, huomattavasti komeampi kuin vanha parakki. Laitan siitä tähän kuvan.
Virastoparakki on nyt paikallaan mutta ei ihan valmis. Ja komeampi se on luonnossa kuin kuvassa.