Ei turhaan ajanut latumestari kelkallaan Lahnajärven ympäri tänään perjantainakaan, vaikka pyrytti yöllä ja uutta pyryä, joka nyt iltapäivällä alkoi, osattiin jo odottaa. Eukkomamma näet ehti siinä välissä sujauttaa koko kierroksen.
Tai ei se nyt ihan sujauttamalla mennyt, kun jo Hangaslahdessa alkoi pyryttää ja vasta-ajettu latu-ura peittyi jotakuinkin näkyvistä. Ja kun siitä kohti Kesäniemeä ja Kelveneenlahtea pinnisteli, vastainen tuuli ja lentävä lumi tekivät hiihtelystä taaperrusta – extreme-taaperrusta. Mutta mukavaa silti. Ja järven eteläpäässä latukin taas löytyi.
Kierros oli toinen Lahnajärvellä tänä talvena, ensimmäinen oli eilen loppiaisena. Nämä kaksi kierrosta ovat samalla eukkomamman hiihdot toistaiseksi tältä talvelta. Vaikka lunta on ollut yllin kyllin joulukuun alusta alkaen, urheilukentälle tai Mataramäkeen jotenkin ole tullut mentyä.
Joulukuiset hiihtokilometrit ovat eukkomammalle muutenkin harvinaisia. Viime talvena kausi alkoi 12. tammikuuta. Yhtenä hyvin vähälumisena talvena aloitus tapahtui Helsingin laduilla, kun Lemillä ei latuja ollut.
Toivotaan, että viikonlopun suoja ei ole paha, eikä lunta – ja sen myötä vettä – jäälle kertyisi liikaa. Näin eukkomamman hiihtostadion olisi kunnossa aina aprillipäivän korville.
Eukkomamman mielimaisema.