Olipa kerran lumoavan kaunis Mummokuningatar, mutta kuten muistat, siitä kauneudesta oli jo tosi kauan. Jos hän olikin ollut hoikka kuin pajun varsi, oli vuosien myötä kiloja kertynyt varsinkin – no, joka paikkaan. Mutta iloinen hän oli, ja asusteli omassa linnassaan korpimetsän keskellä pulskahkon Harmaaraitaisen kissansa kanssa.
Aamulla herättyään hän pani päänselvityskahvit tippumaan, antoi kisullensa kultaiseen kuppiin kermaa, laittoi rätisevät tulet linnan uuneihin ja kipaisi hakemaan postin. Sitten Mummokuningatar kaatoi isoon kuppiin kahvia, pani paljon sokeria ja paksua kermaa siihen ja lautaselle viereensä kaksi suurta mantelipullaa ja palan suklaakakkua. Hän istui kiikkutuoliin, nosti jalat jakkaralle ja hörppi kahvia lehteä lukiessaan.
”Voi hyvä tavaton!” tuumasi hän yhtäkkiä, ”Uudet missit on taas valittu. Voi hyvä tavaton tyttöressuja, kylläpä ne on laihoja!”
Ja Mummokuningatar haukkasi suklaakakkua ja muisteli lumoavan kaunista nuoruuttaan. Kylläpä häntä oli silloin ihailtu, mutta ei hän noin nälkiintyneeltä varmasti näyttänyt. Koko aamupäivän Mummokuningatarta vaivasi ajatus laihoista misseistä, ja niinpä hän naposteli mietteissään vähän voileipää, päällä paljon voita, paistoi lettuja joiden väliin käristi suolaiseksi jauhelihaa ja paljon sipulia.
Illallakin Mummokuningatarta vielä mietitytti missiasia, ja telkkaria katsellessaan hän havahtui äkkiä: ”Voi mahdotonta! Taas tuollaisia laiheliineja!” Nyt etsittiin jotain uusia mallityttöjä. Voi niitä raukkoja, ajatteli Mummokuningatar. Tytöt näyttivät tuskin pysyvän jaloillaan, pelkkää luuta ja nahkaa olivat ressukat.
Mutta äkkiä Mummokuningattaren käsi pysähtyi juuri, kun hän oli panemassa ensimmäistä lusikallista suklaakiisseliä suuhunsa. Varovasti hän silitti paksua mahaansa, kokeili kaksoisleukaansa ja riisui lopulta kaikki vaatteensa ja meni ison kultaisen peilin ääreen.
”Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin,” henkäisi Mummokuningatar ja purskahti nauruun. Ehkäpä pitäisi pikkuisen, ihan pikkuisen laihduttaa. Ja siitä se sitten alkoi.
Aamuisin Mummokuningatar joi kaksi kristallilasillista vettä ja naposteli yhden salaatinlehden. Kisu sai kultaiselle lautaselleen vettä sekin. Välipalaksi hän jyrsi omenan ja joi taas kaksi lasillista vettä. Päiväruuaksi hän keitti porkkanavelliä veteen ja joi taas sitä vettä. Iltapäivällä päänsärky oli jo niin hirmuinen, että oli pakko keittää kahvia, mutta ei sokeria eikä kermaa. Iltaruuaksi hän keitti kaalia, ja nautti jopa jälkiruuan: raejuustoa ja ananasta. Ja tietenkin vettä.
Ja vielä vettä, vettä ja vettä.
Nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään, kun koko ajan piti juosta vessassa. Sitä se paljo veden juonti teki. Mutta laihduttamisesta innostunut Mummokuningatar jatkoi ja jatkoi, lopulta hän maisteli vesivelliäkin vain pienellä kultaisella teelusikalla, ja laihtui tietenkin. Kaikki vaatteet alkoivat roikkua päällä, eikä Mummokuningatar jaksanut oikein mitään, mutta missiä hän alkoi muistuttaa, ainakin kaikki luut rupesivat jo törröttämään.
Mummokuningattaren ystävät alkoivat olla huolissaan, sanoivat, että tuulihan sinut kohta vie, mutta Mummokuningatar vain jatkoi ja jatkoi. Harmaaraitainen kisu oli jo aikoja sitten alkanut käydä naapurissa kerjäämässä maitoa, sillä sekin oli jo kaukana entisistä muodoistaan.
Tuli pääsiäinen. Mummokuningatar oli maistanut ihan pienen lusikallisen mämmiä, ja oli nyt ulkona ihailemassa täydenkuun hopeista kehrää. Viimeisillä voimillaan hän tarrasi pihaluutaan ja lakaisi portaalle kertynyttä roskia, joita keväinen tuuli puisteli puutarhan puista. Ja yhtäkkiä:
”Apua, voi kauhistus, voi hyvä tavaton!” huusi Mummokuningatar. Keväinen tuulenpuuska sieppasi hänet luutineen ilmaan, kieputti ympäriinsä ja lennätti sinne tänne. Ei auttanut muu, kuin takertua tiukasti luutaan kiinni, ja toivoa, että alastulo olisi pehmeä. Siellä hän lensi edestakas , ja pyöreä kuu nauroi haljetakseen.
Alhaalla maassa pienet lapset kirkuivat riemuissaan :”Katsokaa, katsokaa, ihan oikea pääsiäisnoita, pääsiäisakka, katsokaa, katsokaa!” Eipä se oikein mukavalta lumoavan kauniista Mummokuningattaresta tuntunut, että noita-akaksi kutsuttiin. Lopulta tuuli pudotti hänet linnan puutarhaan suureen lumikasaan, eikä se ollut ihan pehmeä lasku.
Siitä paikasta Mummokuningatar köpötteli sisään, otti ja paistoi ison kasan lettuja itselleen ja antoi Harmaaraitaiselle kissalleen rasvaisen makkaran. Laihdutushömpötykset hän päätti lopettaa siihen paikkaan. Ja aika tyytyväisenä päätökseensä hän pujahti silkkipeittonsa alle, siunasi kaikki rakkaansa, ja nukahti pitkästä aikaa syvään ja rauhalliseen uneen. Sen pituinen se.
Väritä kuva piirustusohjelmassa tai tulosta ja väritä värikynillä.