Eukkomamma on pahoillaan Lemin Kirjavan toimituksen aikaansaamattomuudesta, juttuja näille sivuille ei tahdo syntyä sitten millään, kun toimitus istuu illan toisensa jälkeen kiekkokatsomossa – ja toivoo, että lukijat tekevät samoin eivätkä huomaakaan Lemin uutisten puuttumista.Niinpä eukkomamman on itse yritettävä paikata tätä aukkoa, mutta eihän siitä mitään uutista synny, vaan jonninjoutavaa jorinaa, tajunnantäytettä. Mitä maailma on täynnä.
Tajunnantäytettä on pitkälti myös Suomen monenkirjava aikakauslehdistö, tai jonkun mielestä postilaatikon ja kierrätyspaperiastian täytettä. Toki lehdistön ensimmäinen tehtävä on lisätä tietoa olennaisista, ihmisten elämään vaikuttavista asioista, ja sitten myös viihdyttää, ja tunnetasolla herättää ihmisiä horroksesta ja välinpitämättömyydestä.
Mutta ei ole ensimmäinen kerta, kun eukkomamma valittaa tunnetiloista, jonka lehtien (väkisin) kauppaajat saavat aikaan. Tunteet tulevat peliin varsinkin silloin, kun on päättänyt olla ekologinen ja säästää metsiä ja energiaa ja olla tilaamatta lehtiä, joita ei ehdi tai viitsi lukea. Silloin kun lehtimyyjä soittaa, yrittää puolustautua järjellä, mutta pian ovat tunteet pinnassa.
Vaan eihän enää lehtiä myydäkään, vaan kylkiäisiä. Tässä taannoin soitti eräskin lehtikauppias, joka myi kaikenosaavaa herätyskelloradiota ja siinä sivussa mattapintaiseksi uudistettua aikakausilehteä, joka kuulemma sisälsi myös juttuja.
Sen hyökkäyksen eukkomamma onnistui vielä torjumaan, mutta tänä – tai siis eilisaamuna, keskiviikkona, tuli eukkomammalle pimeä hetki. Myyjä tuikkasi rakoon, jossa eukkomamma oli kiireisten sähköpostien ja odotettavan puhelinsoiton tunnelmissa, ja ilmoitti heti alkuun että hän antaa ilmaisen lehden seitsemäksi kuukaudeksi ja sen lisäksi toisen ilmaisen lehden ja vielä jonkun viikonloppu- vai oliko se iltalaukun, kun vain saa varmistuksen, että eukkomamma edelleen vanhassa osoitteessani. No, kyllä hän kuitenkin sitten sanoi, että joutuu laskuttamaan kyseisen lehden painatus- ja postituskulut.
Ja eukkomamma meni halpaan ja odottaa nyt laukkuaan ja pakkolukemisiaan – iltaa ja yötä kohden kuitenkin yhä hämmentyneempänä omasta käytöksestään ja siitä, että lehtien tekemisessä ei sitten näemmä toimittaminen maksa enää mitään. kun vain painamisen ja postinjakelun kustannukset on pakko enää maksaa. Kun eukkomamma nyt kuitenkin on itsekin toimittaja ja periaatteessa pitää sitä ihan palkanarvoisena työnä.
Mutta kun nyt tarkemmin on asiaa pohtinut, niin samalla viivalla ovat myös Lemin Kirjavan lukijat. Netissä ei painatuksesta ja postituksesta tarvitse maksaa mitään, ja nämä eukkomamman jorinat eivät maksa lukijoilleen mitään eivätkä edes ne uutiset, joita vielä tullaan näillä sivuilla julkaisemaan.
Vaan kelloradioita, helminauhoja, huiveja, iltalaukkuja tai mitään muutakaan kylkiäistä ei lukijoille ole luvassa, pelkästään sanaa ja kuvaa.
P.S. Ihan vain muistutukseksi. Nyt torstaina ei Suomi pelaa, joten kannattaa joukolla mennä Tapiolaan kuuntelemaan mielenkiintoista esitelmää Kantturaniemen värikkäästä historiasta.