Maailmanmestarina on hyvä mennä nukkumaan ja hyvä herätä myöhään, kun se on mahdollista kuten eukkomammalle. Lemillä taidettiin lätkämestaruus ottaa vastaan rauhallisesti juhlien; ainakaan juhlinta ei haitannut eukkomamman unia.
Mutta kuulemma Kouvon baarissa ei konsanaan ole nähty yhtä synkkää porukkaa kuin nyt aamupäivällä. 1-6 -voitto ei vissiin riittänyt, kommentoi baarissa pistäytynyt tuttava. Eukkomamma veikkaa kuitenkin, että kyse on kisaväsymyksestä ja raskaan hermopaineen purkautumisesta viimeinkin.
Eukkomammankin piti aamu-unissaan pitää taukoa sen verran, että näki television aamulähetyksen ja uusintoina ainakin kuuteen kertaan kaikki Suomen kuusi maalia. Siinä välissä sitten kuuli jotain uutisentapaista hallitusneuvotteluiden käynnistymisestä ja eurotukiaispalavereista Kreikalle ja Portugalille, tai jotain.
”Tuli iso jytky!” laittoi sanoiksi Suomen maailmanmestaruuden Tuomo Ruutu pukukopissa Mikael Granlundin haastattelussa ja osoitti että Amerikan dollarikiekkoilijatkin seuraavat Suomen politiikkaa. Sunnuntai-illan jytky onkin varmasti pysyvämpää laatua kuin perussuomalaisten vaaleissa aikaan saama – se kun tuntuu tussahtaneen alle kuukaudessa opposition penkkiin. Kiekkojytkyllä jatketaan kohti ensi kevään kotikisoja ja ilmaveivataan vielä vaikka 16 vuotta eteenpäin, jos on tarpeen – vaan tuskin on.
Ja jos eduskuntavaalit repivät railoja suomalaisten väliin tai oikeammin paljastivat niiden olemassa olon, niin kiekko jos mikä yhdistää. Kun kansa ryntäsi yöllä kaduille juhlimaan, leijonapaidat sopivat hyvin myös maahanmuuttajataustaisten päälle. Leijonien mestaruus on meidän kaikkien mestaruus.
Teppo-leijona jaksoi fanittaa eukkomamman kanssa kisakatsomossa koko ottelun ajan, sen sijaan kissa Kapaselle olivat eukkomamman riemunkiljahdukset liikaa ja se palasi sisätiloihin vasta auringon noustua.
Kaiken kiekon katsomisen ohella eukkomamma tietysti seurasi myös euroviisuja ja ihasteli Paradise Oskarin hienoa esitystä. Mutta muuten viisuilu on kovin puuduttavaa kiekkoon verrattuna.
Eukkomamma ei voi olla ihmettelemättä ahneutta, jota yleisradioyhtiöt osoittivat rajoittamalla yhden puhelinliittymän äänimäärän 20 ääneen. Jos raja kerran voidaan laittaa, miksei se ole yksi, jolloin mies ja ääni -periaate toteutuisi paremmin?
Maakohtaiset raadit eivät taida siirtolaisuuden aikakautena enää toimia, kun synnyinmaata jokainen haluaa kannustaa asuipa missä päin Eurooppaa tahansa ja oli oman maan kappale millainen hyvänsä. Eukkomamma on pohtinut, että jospa äänestettäisiinkin kaikista vastenmielisintä ja huonointa kappaletta ja vähiten miinusääniä saanut sitten voittaisi. Eiköhän tulos olisi silloin parempi nimenomaan parhaan kappaleen ja esityksen löytämiseksi.
Onneksi Oskari ei voittanut kisaa, sillä minne viisujuhla olisi Suomessa ensi vuonna mahtunut, kun Areenassa pelataan MM-kiekkoa?