Mikä kumman Kummakivi?

Siitä lähtien, kun Pekka Kuukka näki kuvan, jossa joukko savitaipalelaisia seisoi ison kiven alla Rukolahdella, on hän halunnut mennä katsomaan tuota luonnon ihmettä. Tänään lauantaina sitten pieni joukko lemiläisiä ”iso kive takoa”teki suunnitelmasta tottta, ajoi Kummakivelle – ja sai samalla nähdä paljon muutakin.

Kummakiveä ihmettelemässä Riitta ja Matti Huttunen ja Pentti Pitkänen.

Kummakivi on Hauklapin kylässä Puumalan rajalla. Sinne ryhmän opasti paikallisopas Päivi Hienonen, joka teki mutkan matkaan ja käytti kiviretkeläiset Valkinhovin kartanon kautta.

Maatilamatkailutilana toimivalla Valkinhovi  on rakennettu 1920-luvulla metsästysmajaksi. Kaukas-yhtiön metsäneuvos Väinö Lagerstedt oli innokas puutarhaharrastaja, joka perusti ”majansa” ympäristöön arboretumin runsaine puu- ja perennalajeineen.

Valkinhovin nykyiset omistajat Anelma ja Esko Piiparinen ostivat tilan Lagerstedtin perikunnalta vuonna 1973. He asuvat talossa vakituisesti ja tarjoavat majoitusta ja ateriapalveluja ja puitteita pienille perhejuhlille. Toiminta ei Piiparisten mukaan ole enää niin vilkasta kuin joskus takavuosina, mutta ilman minkäänlaista mainontaakin Valkinhovin matkailijat löytävät.

Ja kannattaakin  löytää, sillä paikka on rehevä keidas metsien keskellä, kallioiden suojassa. Viikkoa, kahta myöhemmin olisi lemiläisryhmälläkin ollut vastassa todellinen kukkapuutarha, mutta tänäänkin oli jo kukkaloistoa tarjolla: narsissesja, tulppaaneja, sini-. valko- ja keltavuokkoja, kaikkialla seinustoilla keltaisena kukkivaa, harvinaista komeaa kiurunkannusta…

Seinustojakin oli runsaasti: päärakennuksen lisäksi hirsinavetta, aittoja, vihkipaikkanakin toimiva riihi. Majoituskapasiteettiin kuuluvat lisäksi entiset metsätyönjohtajien hirsiset asunnot.

Päärakennus jo sinänsä oli näkemisen arvoinen: iso pitokeittiö, tyylihuonekaluin sisustetut takkahuone ja kamarit päädyssä iso lasiveranta. Valokuvat ja muistoesineet seinillä ja pöydillä ovat suureksi osaksi kiitoslahjoja ystäviltä ja asiakkailta, kertoi Anelma Piiparinen.

Valkinhovin päärakennus on entinen metsästysmaja.

Komea kiurunkannus on harvinainen kevätkukkiva perenna, mutta Valkinhovissa sitä on runsaasti.

Valkhovissa viihdyttiin niin hyvin, että Kummakivi parin kilometrin päässä melkein unohtui. Ja vaikka se on todella ISO, siihen melkein kompastuttiin, ainakin naisväki, kun runsaat korvasienilöydöt polulla ja sen varressa käänsivät katseet varpaisiin.

Kummakivi on kuin Lemin Kiikkuvan kiven ja Ison kiven risteytys: alimman kiven päälle on ikään kuin laitettu Sairalan iso kivi kyljelleen, ja niin on saatu Lemin Kiikkuva kivi noin 20-kertaisena, tai mikä kerroin sitten onkaan. Miesväki sitä tietenkin mittaili ja kertoi päässään lukuja niin, että pääsi jonnekin miljoonan kilon painoon. Mahtoiko riittää?

Matti Huttunen seurasi vierestä, kun Pekka Kuukka mittasi kiveä metrin mittaisella kepillä.

Eikä tässä vielä kaikki. Opas Päivi Hienonen vei ryhmän vielä Ruokolahden vanhalle hautausmaalle tutustumaan vanhoihin hautoihin, entisen kirkon tapulia ja vanhojen kirkkojen muistomerkkiä. Vieressä olisi ollut vielä se kuuluisa Ruokolahden eukkojen kirkonmäki, mutta se jätettiin nyt käymättä.

Oma maakunta on täynnä vaikka mitä nähtävää, todettiin porukalla. Päivämatkakohteiden kartoitus, opastus ja markkinointi voisi kummasti vilkastuttaa matkailua. Aina ei suinkaan tarvitse lähteä ulkomaille tai edes maankuuluihin matkakohteisiin, vaan nähtävää löytyy tunnin, parin matkustusajallakin vaikka kuinka. Säästyneen vaivan ja kulut voi sitten satsata vaikkapa hyvään oppaaseen ja näin saada syvyyttä matkakokemukselle.

Ruokolahden vanha tapuli oli jo menossa Seurasaareen, mutta saatiin pelastettua, kertoi Päivi Hienonen (oik.). Kuulolla Riitta Huttunen ja Pekka Kuukka.