Undulaattini Amanda on kyllä aika hyvä matkimaan. Yksi ilta radiosta kuului koiran haukuntaa. Pari sekuntia niin mitä kuulenkaan Amandan sanovan:- vuh!
Salaattia Amanda ei uskalla hakea kepin päästä, vaan hän roikkuu ylempänä olevasta oksasta pää alaspäin ja yrittää saada salaatin nokkaansa. Kovin hyvinhän se ei toimi, mutta tapa se on sekin.
Amandan ruokailu on samalla akrobaattitemppu.
Amanda on hyvin iloinen lintu. Joka aamu, kun olen herännyt (ellei Amanda ole herättänyt minua), Amanda
kertoo kaiken mitä yöllä on tapahtunut ja sitä asiaa kyllä Amandalla riittää.
Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu että Amanda ymmärtää puhetta. Kerran minulla oli 3 kirjaa enkä oikein tiennyt minkä lukea. Sitten päätin kysyä Amandalta. Kun näytin kahta ensimmäistä kirjaa, Amanda oli aivan hiljaa, mutta kun näytin viimeistä kirjaa ja kysyin:- Tämänkö? Amanda alkoi nyökytellä ja visertää.
Amandan lempiruoka on ylivoimaisesti salaatti. Aina, kun se näkee salaattia tai kuulee sanan salatti, se katsoo minua suoraan silmiin kysyvästi. Kun sen häkissä on salaattia se pitää saada hinnalla millä hyvänsä. Joskus minusta tuntuu, että Amanda hakisi salaatin jopa tulivuoresta, jos tarve vaatii.
Amanda jää nyt pienelle tauolle kuulumisineen, mutta sen jälkeen varmaan kerrottavaa riittää.
CYTHEREA