Haja-asutusalueiden jätevesiasetukin kääntyy musiikkiteatteriksi, sai eukkomamma sunnuntaina huomata matkattuaan Savoon sukulaisiin. Iloinen hulluttelu pohjusti vakavaa keskustelua kuntaliitoksista ja valtion palveluratkaisuista.
Ex.-pankinjohtaja Virtanen (Tapio Lankia) kirjoittaa laulun sanoin kirjettä Reetalle (Sirkka Miettinen) Vehmersalmen Lossiteatterissa.
Vaikka eukkomamma on kesän aikana ulkoistanut ulkoilmateatterin katsomisen ahkerille avustajilleen, päätti hän kuitenkin yhden kerran istua kesäteatterin penkille itsekin. Ihan jo perhesyistä, mistä johtuen tämä pakina tästä eteenpäin sisältää nepotistisia eli omaa perhettä suosivia kommentteja. Mutta myös asiaa.
Kas kun on niin, että eukkomamman vanhin veli Tapio on jo joitain vuosia näytellyt Vehmersalmen (nykyisin kaupunginosa Kuopiossa) kesäteatterissa ja sittemmin vetänyt mukaan myös vaimonsa Hilkan, on Lossiteatteri tullut eukkomammallekin tutuksi – katsojan osassa. Tänä kesänä velipoika myös debytoi näytelmäkirjailijana näyttelijäkaverinsa Aulis Inkeroisen kanssa.
Ja asiasta miehet olivat tekstiä tehneetkin: haja-asutusalueen jätevesiasetuksesta ja sen liepeillä liikkuvista laitehuijareista, venäläisistä tontinostajista, postipalvelujen häviämiestä, pelastuspalvelujen heikentymisestä… tuttuja asioita myös lemiläisille.
Näytelmään ei aineksia ollut juurikaan tarvinnut keksiä, sillä Vehmerissä ne on kaikki koettu.Vehmersalmi teki sen muutama vuosi sitten, mistä Lemillä paljon puhutaan: kuntaliitoksen kaupungin, eli Kuopion kanssa. Liittymissopimus toi mukavasti mukavia investointeja, mm. koulukeskuksen remontin, ja kaupunki alkoi kaavoittaa kunnan kauniita rantoja asuinalueeksi.
Isoveli Kuopion kanssa ei suurempaa hankaluutta ole ollutkaan, ainakaan pahemmin se ei ole liittyjää pettänyt. Petturi onkin valtio, jonka palvelut ovat entiseltä kirkonkylältä kaikonneet ja heikentyneet. Ei ole Kelan palvelupistettä, kun ei ole kunnantaloa minne sen voisi yhteispalveluna sijoittaa, ei ole enää postia, kun asiamiehet ovat lopettaneet eikä ”kaupunginosapostiin” mikään laki Itellaa velvoita – eikä edes neuvottelemaan uudeksi asiamieheksi halukkaiden kanssa. Niinpä näytelmän Reettakin joutuisi viemään postipakettinsa rollaattorillaan 50 kilometrin päähän kaupunkiin, kun kesällä ei ole edes oikaisevaa jäätietä.
Jään sijasta on avoimena lainehtiva salmi ja sen rannassa ehkä Suomen kaunein kesäteatteripaikka Syvähiekkä, jossa Pärreenpolttajat nähdään vielä ensi torstaina. Tai ehkä se kaunein teatterinpaikka onkin Vehmersalmen laivaranta, jossa kauden viimeinen näytös esitetään sunnuntaina.
Jos kenen tie vie Savoon, vielä ehtii tarkistamaan, auttaako kyläläisiä enemmän kansalaisaktiivisuus vai venäläisen maanostajan avokätisyys. Näytös on torstaina iltaseitsemältä, sunnuntaina kolmelta.
Järjestelmäkauppias Auerjärvellä (Pauli Holopainen, oik) on sadan tonnin ratkaisu Ellan (Anja Nyman) ja Jaskan (Aulis Inkeroinen) jätevesiiongelmiin.
P.S. Lemillä eukkomamma kävi syntymäpäivillä ja siellä kuuli pikkutuhman vitsin – tai siis ihan tositapauksen:
P. Nykäsen käsilaukun metallihihna juuttui metsästysmajan penkkilankkujen väliin, ja naisissa sitä yritettiin sieltä irrottaa. M. Huttunen lähti etsimään työkaluja. Vaan laukku irtosi kuin irtosikin ilman miehistä apua.
– Ja juuri kun sain vehkeet esiin, harmitteli M. Huttunen.