Eukkomamma teki tarkastuskierroksen perunaviljelmillään. Kierros päättyi surkeaan näkyyn: lehtokotilot olivat syömässä Lemin kirjavan lehtiä perennapenkissä.
Onneksi kotilot olivat vielä poikasia ja tuhotyö vasta alussa.
Eukkomamma kun on jo jonkin aikaa huokaillut helpotuksesta, kun lehtokotiloiden esiintyminen on kevään jälkeen kääntynyt selvästi laskuun, ja niitä löytyy pihamaalta enää harvakseltaan. Mutta sitten ne iskevät siellä, missä niitä vähiten haluaisi nähdä!
Muuten perunaviljelmät tuntuvat voivan hyvin, ainakin siellä, mistä eukkomamma niitä löysi. Piha kun on rehevä ja muisti hajanainen, kaikkia kasvupaikkoja ei välttämättä tarkastukseen osunut.
Talon seinustalla kahdessa ruukussa kasvoi kirjava oikein mukavasti. Ainakin vartta, miten mukulat ruukussa menestyvät, on vielä arvoitus. Pitäisi käydä ostamassa pussi multaa, että saisi juurille lisäpeittoa.
Hieman kalvakka väriltään, mutta muuten pirteä ruukkukasvi.
Saunan päädyssä on varsinainen näky. Sinne eukkomamma istutti isoon kiviruukkuun kaksi Laihalan kirjavan siementä. Idut olivat pitkät, nyt varret ovat köynnöksinä juhannusruusupensaassa, kun ruukku on osin niiden katveessa. Kasvu on niin valtavaa, että tuntuu epätodennäköiseltä, että ruukun sisällä tapahtuisi mitään merkittävää.
Laihalan kirjava kilpailee valosta juhannusruusun kanssa.
Onneksi laihalalaista kirjavan kantaa kasvaa myös maassa: hortensiapensaan alla on napakka tummanvihreä taimi, ihan oikean perunantaimen näköinen.
Samanlaisia tummanvihreitä, tanakoita taimia eukkomamma löysi pihan perennapenkeistä ja luumupuun juurelta. Tai siis luumupuun kannon vierestä; puu kaadettiin juhannuksen alla pois, kun se kuivi pystyyn pakkas- tai myyrätuhojen seurauksena.
Perunamaalla siis kaikki hyvin, eikä muutenkaan mikään huonosti. Ellei sitten eukkomamman Lemin Esko -taipaleen nihkeä alku. Eskomamma on saanut kyllä mitä lämpimimmän vastaanoton ja halauksia enemmän kuin muistaa saaneensa sitten syntymäpäiviensä. Mutta kun itse on pitänyt olla tyly ja torjua jo neljä pyyntöä Esko-keikalle. Se on tuntunut ikävältä.
Mutta kun Eskomamman suku ja perhe on ympäri Suomen maata ja kesä sukujuhlien aikaa, viikonloput kuluvat melkein muissa maisemissa. Ja viikot nyt sekalaisissa kulttuuriponnistuksissa.
Ensi viikonlopun poistumisen syy on kuitenkin varhaisessa työelämässä. Eukkomamman ensimmäisiin lehtityökokemuksiin kuului kesätoimittajuus paikallislehti Joutsan Seudussa, lehden historian ensimmäisenä kesälomittajana.
Sen kunniaksi nyt 40 vuotta täyttävä lehti on kutsunut kaikki entiset (ja nykyiset) työntekijänsä juhlalounaalle. Hieno ele, etenkin kun lehti on tehnyt sen jo aiemminkin, 10 tai 15 vuotta sitten. Eukkomamma otti keväällä tulleen kutsun innolla vastaan ja odottaa nyt tapaamista, jossa näkee ison joukon lehtiväkeä. Pienikin paikallislehti on merkittävä työnantaja, ja Joutsan Seudun tapauksessa hyvin esimerkillinen väestään huolehtiessaan.
Se huvittavakin piirre asiassa on, että eukkomamma taitaa olla vanhin elossa oleva lehden työntekijä. Se antanee lisää painoarvoa viiden viikon kesätoimittajuudelle; historia pääsee puhumaan eukkomamman suulla.