Oletko jo Lemin kirjavan nostanut? Eukkomamma ehti kuulla kysymyksen niin usein, että päätteli olevan sadonkorjuun aika. Se ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin olisi luullut.
Ensimmäisenä kaivoin ylös ruukkuviljelmäni, ja se alkoi todella lupaavasti. Käteen osui ensimmäisestä ruukusta kaksi komeaa mukulaa. Mutta ei yhtään enempää, ei isoa eikä pientä.
Toisessa ruukussa mukuloita oli liki kymmenen, mutta pieniä kaikki. Ruukku helteisellä seinustalla ei ole ollut paras paikka kasvattaa perunaa. Tai niin ainakin luulin.
Saunakamarin nurkalla kasvoi isommassa ruukussa kaksi pesällistä Laihalasta peräisin olevaa kirjavaa. Kaksi mukulaa tuotti puoli tusinaa pientä mukulaa. Vielä olin voiton puolella, kun siirryin pensaanalus- ja perenanpenkkiistutuksilleni.
Syyshortensian alta löytyi varsi, mutta siinä ei ollut yhtään mukulaa. Toista vartta en enää löytänyt, mutta ei ollut mitää syytä uskoa, että siinä pesässä olisi sen enempää pottuja.
Luumupuun kannon luota olivat varret myös hävinneet olemattomiin, samoin syreenipensaan alta, minne muistelin perunaa istuttaneeni. Kahdessa perennapenkissä oli yhteensä neljä siemenmukulaa – saalis niistä viisi perunaa.
Voiton puolelle siis jäätiin, yli 20 mukulaa noin kymmenestä siemenperunasta, tilavuutta ehkä nelinkertaisesti siemeneen verrattuna.
Onneksi Lemin kirjavaa kasvoi tänä kesänä oikeissakin perunamaissa.
Eukkomamman kirjava perunasaalis koko komeudessaan. Takana oikealla ruukuissa kasvaneet Lemin kirjavat . Ne ovat vaaleampia kuin perennapenkeistä kaivetut mukulat. Isossa ruukussa vasemmalla Laihalan kirjavan sato.
Lemin kirjavalle olisi käyttöä tai ainakin näyttöä lokakuun 23. päivänä, kun Lemin kotiseutuyhdistys järjestää pottuillalliset. Voin kanssa maistellaan eri potoattilajikkeita, ja jos kirjavaa saadaan sen viljelijöiltä riittävästi, pääsee sekin pataan. Museon emännät tietävät asiasta enemmän.
Eukkomamman viljelmiltä ei valitettavasti kovin suurta apua siihen saada.