Rupikonna ei liene kaikkein kaunein elukka. Se kökötti marjapensaan alla tuntitolkulla ja kun se lopulta lähti liikkeelle, kömpi se jäykin säärin kohti paikkaa, johon se aikoo talvipakkasilla suojautua.
Rupikonna suostui myös kuvattavaksi. Tulitikkuaski on isompaa kokoa. Kuva: Sirkka-Liisa Vaalivirta.
Tämän näköinen se on takaapäin:
Tammet tekivät tänä vuonna ennätysmäärän terhoja. Hupaisaa oli, että terhojen kanssa yhtä aikaa oli myös uusia kukintoja.
Tammi puski kukkia ja terhoja samanaikaisesti.
Närhet ovat lennelleet ahkerasti tammien ympärillä. Hauska on ollut seurata, kuinka niillä on päivästä toiseen ollut sama reitti. Ne hakevat terhon ja lentävät sitten aukon laitaan syömään rauhassa. Eräänä päivänä sain nähdä pienen taitolentopyrähdyksen, kun terho kesken lennon putosikin nokasta ja närhi hurjin syöksyin yritti saada sen takaisin. Ei saanut.
Mäntyperän kesänäyttely purettiin syyskuun 2. päivänä. Näyttelyssä kävi kesän mittaan 279 katsojaa, kaukaisimmat Australiasta asti.
Arja Toura näyttelyä purkamassa.
Kesäkilpailuun otti osaa 133 henkeä. Kilvassahan kysyttiin, oliko näytteillä ollut luonnon typpilannoite A. härkäpavun, B. harmaalepän vai C. raidan juuri nystyröineen. Oikea vastaus oli harmaaleppä, ja suurin osa oli näin tiennyt tai arvannutkin. Kaikkien kesken arvottiin kirja ja muuta mukavaa. Onnettarena toimi Jakeluasema Suutarilla Heituinlahdessa Anni-tyttönen, ja palkinnon voitti järvenpääläinen Trina,
Kiitos kaikille osallistujille!
T. SIRKKA-LIISA VAALIVIRTA