Eräänä aamuna Kisu säpsähti! Hän olikin jo emäntänsä kainalossa matkalla kohti nojatuolia ja aamupalaa. Kisu on AINA herännyt ennen emäntää!
”Tämäntäytyy olla unta!” Kisu ajatteli hölmistyneen näköisenä. ”Muuten tämä onihan uskomatonta!” Silloin Kisu muisti tarinan, jossa Kisu etsi kameleitaan ja päätyi sademetsään.
”Mistä se idea oikeastaan tuli?” Kisu mietti.
”Olenko nähnyt jotain sellaista unta, kun kahmin lunta?” Kisu kiirehti kysymään sitä emännälltään.
”Olet varmaankin. Sinä kävelit unissasi.” Emäntä vastasi.
”Menit hiekkalaatikolle, istuit leikkirekassani, hyppäsit pois ja sanoit kymmenen kertaa: Missä kamelini ovat?”
Kisu ei saanut sanotuksi mitään, mutta pystyi onneksi pyörtymään.
MIRANDA
