Ralli reipas raikaa Tapiolassa

”Tää ralli reipas raikaa, tää rytmi nuori on”, laulaa Jenni Makkonen heti ”Vaimokkeen” alussa. Ja sitähän Lemin nuorisoseuran uusin esitys on. Nuorekasta vauhtia pidetään, ja vanhemmatkin siinä nuortuvat kyydistä putoamatta.

Jenni Makkonen (oik.), Liisa Haiko, Anu Pesari ja Laura Penttilä vauhdissa.

Sami Sivosen ohjaama Vaimoke on Hilja Valtosen klassikkokomedia, jota ovat muokanneet Kari Paukkunen ja Leena Tamminen – ja viime kädessä ohjaaja ja Tapiolan teatteriryhmä. Tuloksena on komediaa, farssia, musiikkiteatteria. Kuitenkin välillä erehtyy herkempi katsoja ihan itkun partaalle – liikutuksesta.

Liikuttaja on pääosassa, Kirstiä esittävä Jenni Makkonen herkistää lauluillaan ja koko olemuksellaan. Hän vie katsojaa tunnetilasta toiseen, hän on täynnä täynnä voimaa, tulta ja pippuria, ja jo hetkessä taas herkkä ja haavoittuvakin.

Noh, taas tässä kirjoittajakin eksyy surkeilemaan ihan samalla tavalla kuin näytelmästä ottamissaan valokuvissa. Tapiolan seinille syntyi kokoelma surkunaamoista, vaikka komediaa esitetäänkin. Ihan siitä syystä, että kun sanailu pääsi vauhtiin ja tykitys oli räiskyvintä, digikamera putosi armotta kyydistä ja tuloksena oli vain vauhtiviivoja ja pikselisuttua.

Kirstin ja Eskon häämatka vie mm. Kuopioon.

Siksi Vaimoke on nähtävä ja koettava itse, hypättävä kyytiin viihdytettäväksi. Kolmen illan katsomossa istumisen jälkeen .- joista viimeinen oli ensi-ilta –  minun suosikikseni nousi ehdottomasti häämatkakohtaus, jossa ralliauton vauhdilla pyyhälletään Kuopioon, Lapualle ja Porvooseen – till Borgå. Jenni Makkosen ja agronomi Eskoa esittävän Jussi Sinkon sanailu ei katkea hetkeksikään, vaikka maisemat vaihtuvat, portsarit ( Markku Peutere ja Pertti Uski)  pokkuroivat maakunnallisiin tyyleihinsä ja matkalaukut ja pyjamat lentelevät.

Jenni Makkosesta ja Jussi Sinkosta löytyy kipakkuuden välissä myös herkkyyttä.

Tavaraa Tapiolan lavalla lentääkin repliikkien ohella uskomattoman paljon – ja kopit ovat yhtä tarkkoja molemmissa. Jotta näyttämöllä päästään irrottelemaan, on lavastus karsittu minimiin. Pöydän taakse piiloon ei voi jäädä kukaan, vaan näyttelijät on pakotettu kokovartalonäyttelemiseen ja koko kehon likoon panemiseen.

Kokovartalokännissään Oskari Kymäläisen Tanu on voittamaton, mutta se ei ole este hienolle laulusuoritukselle. Konstaapelien Pessari (Arto Penttilä) ja Tissari (Markku Peutere) sarjakuvamaiset hahmot jäävät mieleen, vaikka ovat mukana vain yhdessä kohtauksessa. Leena Uski haudasta nousseena toimittajan isoäitinä on niin hulvaton, että halloweenin haamut kalpenevat.

Päivi Pokkisen maine Lemin johtavana pirttihirmuna vahvistui, kun Akviliina vaihtui lukkarinrouva Leivoon. Lukkari (Pentti Kauppi) on juuri sen verran tossun alla kuin rauhaa rakastavan miehen pitääkin. Pirttihirmuksi yrittää myös Eskon emännöitsijä (Jaana Sinkko), mutta vaikka yritys on hyvä, on Kirsti paha kanto kaskessa.

Rouva Leivolle (Päivi Pokkinen) ottavat tyttären suunnitelmat koville. Toiset tyttäret (mm. Anu Pesari) elvyttävät.

Hannu Hovi toimittajana on enemmän toimittajaa kuin kukaan meistä. Ja kun tomittaja ja agronomi saavat seurakseen kapteenin (Jari Kapiainen), on trio valmis vedonlyöntiin mutta myös laulamaan. Ja juomaan, mistä Maria Liisa Laakko ammattimaisesti pitää klubilla huolen.

Reipas ralli ja uusi hiusmalli nuorensivat Liisa Haikoa pari vuosikymmentä passeliksi sisareksi Jenni Makkoselle, Anu Pesarille ja Laura Penttilälle. Pirjo Nykäsen maskeilla ja Anne Holopaisen kampauksilla asiaa on avitettu puolimatkaan.

Vaimoke on sijoitettu nostalgiselle 60-luvulle, minne vie ennen kaikkea Airi Peutereen puvustus, ja musiikki. Kun lavalla livenä soittavat Timo Heinonen ja Ilpo Lavonen, komediasta tulee oikea musiikkikomedia.

Ensi-illassa ei siinä pettänyt mikään muu kuin pyssy loppunäytöksessä. Katkenneen tilalle löytyi hetkessä uusi. Mutta näyttelijöille ei korvaajia niin vain löydetäkään. Siispä pitäkää kaulaliinat kaulassa ja villahousut jalassa, Jenni ja kumppanit! On luvattu kylmenevää säätä, ja edessä on monta vauhdikasta pikkujouluiltaa Tapiolan näyttämöllä.

KAIJA LANKIA