Milloinkaan ennen ei eukkomamma ole nähnyt Lemin kirkossa niin paljon savitaipalelaisia kuin tiistai-iltana. Oli siellä paljon myös lemiläisiä, ja sellaisiakin joita eukkomamma ei ennen ollut nähnyt – lappeenrantalaisia siis varmaankin. Kaiken kaikkiaan Iiro Rantalan pianokonserttia oli kuulemassa arviolta 400 henkeä.
Konsertti oli erilainen kuin Lemin kirkossa on milloinkaan kuultu.Tuskin Rantalan musiikkia enemmän kuunnelleetkaan arvasivat, kuinka monityylisiä kappaleita saivat kuullakseen. Lost heroes -otsikolla Rantala soitti musiikillisille sankareilleen, kullekin heidän omalle tyylilleen tai ominaispiirteilleen omistettuja kappaleita. Jazzmuusikoiden joukkoon hän sai mahtumaan myös J.S. Bachin, joka oli hänen mukaansa kaikkien aikojen ensimmäinen jazzin soittaja.
Rantalan soittoa oli suuri nautinto kuunnella – vaikkapa silmät kiinni, kuten hän kehotti. Jos peräpenkkiin tai pylvään taakse osui istuutumaan, näköyhteyttä ei välttämättä ollutkaan. Mutta jos pääsi kurkkaamaan, miten maestro musisoi, se se vasta lystiä olikin, ja livenä vielä lystimpää kuin televisiosta monesti nähtynä. Eukkomamma veikkaa, että Iiro Rantala on lapsena katsellut Tenavia sarjakuvina tai piirrettyinä elokuvina, sillä soittotyyli on ilmiselvästi omittu Amadeukselta.
Konsertissa oli kyse hyväntekeväisyydestä Savitaipaleen musiikkikoulun hyväksi, koulun rahoitus kun kaipaa lisätukea tiukentuneina aikoina. Maestro itse sai muhkeat kotiin viemiset, joihin savitaipalelaisten tuliaistuotteiden lisäksi kuului paljon lemiläistä potoattipussista murrekatekismukseen ja Stam1nan levyyn.
P.S. Eukkomamma pahoittelee maanantaiksi osunutta ja pitkäksi venynyttä huoltokatkoa Kirjavan palvelimella. Se oli pyydetty muistin lisäys, mutta tuli yllättäen niin eukkomammalle kuin palvelintilan haltijallekin ja aiheutti pari lisäpulmaa.
Mutta nyt Kirjava pelittää entistä reippaammin. Jos vain eukkomammakin saisi jostain lisää muistia – tai nykyisen toimimaan,