Ajattelen, että olisikohan jopa tv-jutulle aihetta Iitiäntien ja Vainikkalantien vanhanaikaisesta risteyksestä, jollaisia ei kuulemma enää ainakaan valtion yleisillä teillä saisi ollakaan. Risteyksen parantamisuuunnitelmatkin ovat mielestäni olleet jo pitkään valmiit.
Vainikkalantien ja Iitiäntien kaksihaararisteys on tiettävästi ainoa laatuaan valtion teillä.
Risteys on liukkaalla vaarallinen kun joutuu peräyttämään, joskus ojan kautta kirkkopuistoon asti. Ojasta olen minäkin kerran auttanut autoa ylös, yhtenä jouluaamuna.
Hiljattain säiliöauto oli juuri tulossa Iitiäntielle vilkuttaen Lappeenrannan suuntaan, kun joutui pysäyttämään. Paikallinen pikkuautoilija käytti ”etuoikeuttaan”. Kelkkailija jarrutti. Tankkiauton piti peräyttää vanhustentalolle asti ottamaan uutta vauhtia. Sillä kertaa oli tuuria ja tankkiautoa onnisti.
Toisaalta risteys on niin historiallinen, että pitäisiköhän se säilyttää ja museoida turistinähtävyytenä, onhan siinä jo museon viittakin. Kunpa ei vain sattuisi pahoja kolareita.
Seuraava kirjoitukseni oli Etelä-Saimaassa viime sunnuntaina:
Riittämättömät opasteet
luovat törmäysriskiä
Jotain parannettavaa liikenneopastusjärjestelmässämme saattaa olla, kun tämän tästä on törmätä maanteiden erkanemis-, liittymis- ja kiihdytyskaistoilla pysähtelevien autojen peräpeileihin.
Viimeksi muutama päivä sitten olin ajamassa kahdeksankympin nopeudella Lemin suunnasta Kuutostietä kohti tarkoituksena ajaa Selkäharjun liittymän kautta kaupunkiin. Hieman ennen erkanemiskaistan alkua kaksi melkein rantasaunan kokoista maasturia porhalsi ohitse kovalla vauhdilla, kurvasi — vilkkua näyttämättä — Selkäharjuun vievälle kaistalle eteeni ja pysähtyi. Onneksi kitka riitti, eikä sattunut kolaria.
Riittämättömät opasteet aiheuttavat etenkin uusilla risteysalueilla epävarmuutta kulkusuunnasta paikallisillekin, saati turisteille, joita tänne kovasti odotetaan. Liikenne töksähtelee ja seuraa yllättäviä tilanteita, joissa opasteetkaan eivät enää auta.
Kuutostieltäkin puuttuu edelleen opastus Lemille. Saattavat ajaa ohi.
Markku Peutere
Muistako, Markku, miten joskus siellä Lemillä asuessani vastustimme – ihan tien päällä – museon ja kirkon välisen tien korottamista. Tie olisi virnomaisten mukaan pitänyt nostaa rivitalon räystään korkeudelle. Tulos olisi mielestämme ollut ruma. Suunnitelma ei toteutunut. Liukumäki jäi. Olimmeko me silloin pahantekijöitä, kun säikäytimme vierailleen tieviranomaisen? Kyselee tässä ja vanhoja muistelee Erkki Lintunen. Pistetäänkö nyt tikulla silmään?