Meillä on Lemin Kirjavat ja kaikki muutkin perunalaadut talvisäilössä kerrostalomme kylmäkellarissa. Joka on tosi hyvä kylmäkellari, joita ei
nykyisiin kerrostaloihin edes rakenneta. Talomme on rakennettu 1964.
Kaikki muut perunalaadut ovat säilyneet oikein hyvin vioittumatta. Mutta Lemin kirjavassa on havaittavissa kuvan mukaisesti pilalle menneitä
yksilöitä. Samassa laatikossa olevat toiset kirjavat ovat aivan priimassa kunnossa.
Mikä vaivaa tätä Lemin kirjavaa?
Kysymys kuuluukin, onko toisilla Lemin kirjavan kasvattajalla esiintynyt tällaista pilaantumista. Onko lajike jotenkin arka ja huonosti säilyvä?
Terveisin
Markku Hämäläinen
Lemin Kirjavan toimitus aivan säikähti pahan näköistä nimikkopottuaan, ja jättää asiantuntijoiden arvioitavaksi, mikä on vialla. Omassa kellarissani kirjavat lähinnä nahistuvat ja itävät ennenaikaisesti, pilaantumista on hyvin vähän. Ehkäpä joku osaa meitä maallikoita valistaa.
Kaija Lankia
Todennäköisin Kirjavan pilaaja on tässä tapauksessa perunarutto, joka on pellolla päässyt mukulaan saakka ja jyllää nyt sitten kellarissa. Kuva on sen verran oppikirjamainen, että uskallan sen tunnistaa.
Rutto on sienitauti (Phytophthora infestans), joka leviää siemenperunan mukana ja saastunut kasvusto levittää sitä kesän aikana pitkien matkojen päähän. Paras tapa estää sen tulo kasvustoon on käyttää tervettä siemenperunaa ja sitten torjua ruttoa kemiallisesti. Kotipalstoillahan näitä ruiskutuksia usein halutaan välttää, joten siellä voi turvautua muihinkin konsteihin. Juuri nyt on oiva hetki mennä puutarhapalstalle ja poistaa pellolta lumi, että pakkanen pääsee routiinnuttamaan maan kunnolla. Viime syksyn mukulat (pienetkin) paleltuvat ja eivät sitten levitä ruttoa ensi suvena Kirjavan viljelyksiin. Viljelykiertoa ei saisi unohtaa, mutta palstapitäjillä ei vaihtomaata taida liiemmälti olla.
Kellarissa on myös lisätyötä: kaikki pilaantuneet mukulat on poistettava ja hävitettävä ulkona pakkasessa. Keväällä kellaria siivottaessa on muistettava haudata ylimääräiset mukulat pellon ulkopuolelle maahan puoleen metriin tai sitten vaikka polttaa nuotiossa. Ruttoisiin mukuloihin, joiden pinta on rikki, iskevät varastoissa helposti myös muut bakteeri- ja sienitaudit. Hygienia on siis tärkeää.
Tulevan kevään istutuksiin on lajiteltava silmämääräisesti terveitä ja kookkaita yksilöitä, jotka idätetään luonnonvalossa ja 8 – 10 asteen lämmössä kolmisen viikkoa ja sitten istutus lämpimään maahan helatorstain tienoilla tai 5.6. jälkeen (kuunkierto).
Isäni, joka oli käynyt maanviljelyskoulun, oli hyvin taitava viljelijä. Mieleeni jäi hänen tietolaaristaan sen verran, että perunarutto lisääntyi erityisesti sateisina kesinä ja/tai märässä maassa. Eli peruna tykkää hiekansekaisesta maaperästä! Eveliina.