Keskiviikkona pakkanen vaihtui suojakeliksi ja torstaina alkoivat lumet tulla alas katoilta. Eukkomammakin lapioi saunapolun läpi kattolumivuoren, ja isännän osaksi lankesi isompi urakka etupihalla.
Kattolumissa riitti kolaamista iltahämärään asti.
Peltikatto on siitä kätevä, että lumet tulevat sieltä alas ihan omia aikojaan, ilman pudottelua ja pudottelijan putoamisia. Tänä talvena kattolumikuormia on maahan romahtanut viimetalvista harvemmin, mutta ihan kunnioitettava määrä painavaa lunta tänään alas tuli.
Lauantainakaan en meinaa mennä ladun tukkeeksi papinhiihtäjille, voisin vaikka hävitä muille kuin mutasarjalaisille. Heidät eukkomamma melko varmasti päihittäisi – siis melko.
Eukkomamman piharoskiksen tuttu urakoitsija kävi alkuviikosta viimeisen kerran kippaamassa kuormaansa. Hyvin on palvelu pelannut nämä noin 19 vuotta, minkä sopimuksemme on kestänyt. Uudelle jäteyhtiön kilpailuttamalle alueurakoitsijalle on siis rima korkealla.
Lappeenrantalainen tuttava puolestaan luopuu juuri tästä urakoitsijasta, jonka me täällä Lemillä saamme. Yhtä haikein mielin kai hänkin, ja jännittäen, miten homma luonnistuu uudelta yhtiöltä…
Vaan eivätköhän kaikki ole ammattilaisia roskapöntöt tyhjene myös maaliskuussa. Näin ainakin eukkomamma uskoo muutoksen alla.