Olipa kerran lumoavan kaunis Mummokuningatar, joka asui kaukana korpimetsän keskellä omassa linnassaan Harmaaraitaisen kissansa kanssa. Hänen kauneutensa oli vuosien mittaan vähän rapistunut, mutta aika iloisena hän oleli eleli, eikä turhia peililtä kysellyt.
Oli vielä talven tuntu linnan saleissa, vaikka kevät oli jo pitkällä. Kun Mummokuningatar oli juonut päänselvityskahvit ja anatanut kissalleen kermaa keltaiseen kuppiin, hän laittoi tulet linnan uuneihin ja istui kiikkutuoliin miettimään, mitä tänään tehtäisiin.
Ikkunan takana pullea punatulkku puhdisti höyhenpukuaan, ja silloin yksi punainen höyhen lähti leijumaan keväisen tuulen mukaan.
”voi hyvä tavaton”, tuumasi Mummokuningatar. ”Tietenkin me alamme askarrella pääsisäiseksi virpomaoksia, vai mitä?”
”Miauuh”, naukaisi Harmaaraitainen kissa, pyyhki kerman viiksistään eikä saanut silmiään irti punatulkusta. Kissan hännänpää värisi ja heilahteli, kun sejatkoi: ”Miauuh – siihen tarvitaan höyheniä – miau – minä tiedän, mistä saamme punaisia…”
Mutta Mummokuningatar oli jo löytänyt kaapistaan värikkään höyhenpussiin, liimaa. sakset ja kirjavia nauhoja. Puutarhan perältä he hakivat kauniita pajunoksia, joissa valkeat pienet kissat jo kurkistelivat nutuistaan.
”Hei, Mummokuningatar” , tiuskuttivat pienet linnut oksillaan, ”minne viet noita kauniita oksia?”
”Voi hyvät ystävät, me teemme virpomaoksia, mutta ketähän voisin virpoa, kun täällä ei ole ketään?”
”Titityy, titityy – virvo meidät kaikki”, liversivät linnut.
Ja kohtapa linnassa alkoi oikein askartelutunti. Mummokuningatar laittoi pöydälle vanhan sanomalehden ja sen päälle kaikki tarvikkeet. Varovasti hän aukaisi höyhenpussiin, kaatoi liimaa pieneen kuppiin, leikkasi koristenauhasta sopivia pätkiä ja alkoi sitoa niillä ja liimalla höyheniä oksiin.
”Miauuh – minä kans, minä kans”, naukaisi Harmaaraitainen kissa ja hyppäsi pöydälle.
”Voi hyvä tavaton!” huudahti Mummokuningatas. ”Katso nyt, mitä teit!”
Liimapullo oli kaatunut pajunoksien päälle ja höyheniä leijaili ympäriinsä. Kisu Koetti korjata vahinkoa, mutta tallasi liimaan ja tassuja nostellessaan veti liimaisella hännällään. Kisu pyristeli irti koristeista ja sotkeutui entistä enemmän. Ja kun Mummokuningatar yritti auttaa sitä, tarttuivat höyhenet ja nauhat sormiin, hiuksiin ja joka paikkaan.
”Voi sinä senkin rontti! Mitäs me nyt oikein tehdään, kaikki on ihan pilalla!”
Ulkona linnut nauroivat pakahtuakseen, mutta lopulta ne viittilöivät Mummokuningatarta ja Harmaraitaista kissaa tulemaan ulos. Kaikenkirjavat askartelijat seisoivat sitten siinä pajupuskan luona – ja arvaas mitä linnut tekivät! Hyvin varovasti ne ottivat nokallaan höyhenen kerrallaan ja antoivat ne pajunkissojen kainaloon.
Kohtapa tuossa oli niin komea virpomapuska ettei paremmasta väliä. Kun Mummokuningatar oli pessyt liimat käsistään, hän paistoi valtavan kasan lettuja. Loppujen lopuksi kaikki oli siis hyvin, ja siinä iloisten lettukestien viettäjät kumartelivat toisilleen ja sanoivat:
”Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks – koko puska meille ja lettuja maha täyteen.”
Kun Mummokuningatar lopulta illalla pujahti peittonsa alle iloisena ja tyytyväisenä, hän risti kätensä, siunasi kaikki rakkaansa ja nukahti ennen kuin ehti kissaa sanoa. Sen pituinen se.
Väritä kuva tietokoneen piirustusohjelmassa tai tulosta ja väritä liiduilla.