Olettekos kuulleet vanhaa sanontaa ”kyllä susi syitä löytää”? Mäntyperän eukko ei tiedä, mihin se niitä syitä löytää tai tarvitsee, mutta omalla kohdalla on tullut kyllä aika tutuksi moinen touhu.
Tällä kertaa istuin tähän kirjoittaakseni pitkästä aikaa, ja tällä touhulla siirrän lumitöihin tarttumista. Vaikka se on kevyttä ja ihanan valkoista, joskus tuntuu, ettei millään taas jaksais!
Läppäri taas on ollut kiinni monen muun tekosyyn takia. Lumitöitten, tuvan lämmityksen, hiihtolomalaisen, saamattomuuden ja osaamattomuuden takia. On aivan uskomatonta, miten avuttomaksi tuntee ihminen itsensä näissä asioissa!
Tätä juttua kirjoittaa jälleen kynällä ja tuntee itsensä saamattomaksi ääliöksi. Voisiko sen panna iän piikkiin? Kaikenlaista siihen piikkiin on muutenkin alkanut kertyä, vai mitä sanot kärsimysten illasta? Oli pimeää ja pakkasta 30 astetta. Joka paikkaa kolotti, ja sellaistahan hoidetaan esimerkiksi makealla. Yhtäkkiä eukko muisti, että pihan perällä auton hanskalokerossa oli suklaalevy. Arvaapa, uskalsiko tämä vanhus koikkelehtia pimeän pihan halki pimeään autoon suklaata hakemaan mörköjen kurkistellessa nurkan takaa. Ehei, ja kärsimysten määrä kaksinkertaistui tietenkin.
Mutta onneksi meillä on nyt näitä ihania onnenhetkiä. Olemme saaneet uuden prinsessan! Tai eihän se nyt aivan meidän ole, mutta pienen Estellen myötä olemme alkaneet omaa, saimmehan juuri oman kuningasparin.
Ai niin, vain presidenttiparihan se onkin, mutta on meillä tässä tulossa ihanaa romanttista draamaa median mässytettäväksi. Asetelmat ainakin ovat suotuisat kaikenlaiseksi sekoiluksi; ajatelkaas: ”kärttyisä vanha kuningas, jolla on kaksi komeaa poikaa, nai näille hyväksi äitipuoleksi poikia nuoremman ihanan prinsessan, joka oli niin hurmaava ja herttainen, että kaikki miehet rakastuvat häneen…” Voi melkein kysyä, kuin uudelta missiltä, kestääkö rakkaus. Eihän se milloinkaan kestä itä ryöpytystä.
Talven selän taittuminen näkyy pihapiirissä. Tikat pärisyttävät, komeat ukkometsot näyttäytyvät yhä rohkeammin, teeret pulisevat ja tiaiset laulavat titityytä. Harmaapäätikat ovat viihtyneet jo metsämailla, hyvin harvoin enää käyvät rasvakakulla.
Aika jännää oli seurata niitä. Iso komeanokkainen tikka väisti sovinnolla pienempää käpytikkaa, en kyllä tiedä miksi. Mutta niinhän pieni ja ärhäkkä sinitiainenkin ajaa kakulta sinitiaiset vain vähän sähisemällä ja irvistelemällä! Mistähän saisi sinitiaisen voimia, monesti tuntuu, että on olemassa vain kuramattona. Tarpeellinenhan sekin toki on.
Voi miten EU-asiat ovat pyrstöllään nekin! Saa nähdä miten käynee lopulta euron. Tuntuu, että vasta äsken kaikkien piti ostaa uudetv rahalompakot euroille, entiset omat rakkaat markat olivat ihan väärää kokoa.
Tämä vastarannan kiiski ei lompakkoa vaihtanut, ja vähäiset eurot ovat siinä kyllä sen lyhyen ajan viihtyneet, minkä eukko kulloinkin on voinut nurkasta venytellä. Nyt lompakko on ihan vanhuuttaan saumoista ratkennut, ei suinkaan siksi, että olisi kertaakaan pullistella rahan runsaudesta.
Valtakuntaa elvytetään taas voimalla. Hintoja nostetaan ja väkeä pannaan pihalle työpaikoista. Vienninedistämisreissut kasvaviin talousmaihin vievät viimeisetkin tehtaat muualle, sinne missä orjatyö on vielä sallittua.
Suuret johtajat ovat niin korvaamattomia, ettei mikään raha riitä sitä todistelemaan. Työpaikoistaan koko ajan lähtöuhan alla oleva ihminen rikkoo selkänsä kumartelemalla tai polvensa niiailemalla nöyrästi joka mutkassa. Ainoa elvytys, joka todella toimii on tämä terveydenhoito. Ei ole yksi tai kaksi ihmistä, jotka ovat eukolle sanoneet, ettei enää jaksa rimpuilla tuon Eksoten kanssa. Parempi kuin kuolis pois. Ja niin kai se toimiikin – köyhät ja sairaat pois ja valtakunta virkistyy!
Saukko riemuitsee koskella, niiailee siellä koskikarakin, vaan ei nöyristele kuitenkaan. Eräänä päivänä ihmettelin korppia, joka sukelteli sekin. Toki ei koskessa, vaan tykkylumisten puiden oksistossa. Puikkasi aina johonkin koloon niin, että vain pyrstö jäi näkyviin. Etsi varmaan einettä oravan pesästä, katseli, olisiko jo käpylintukin muninut – mutta ei, käpylinnut eivät näillä seutuvilla nyt viihtyneet. Jossain on paremmat laitumet. pulleammat kävyt.
Olisikohan tässä nyt vetkuteltu jo tarpeeksi? Lumityöt kutsuvat. On aika ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä…
SL
Valt