Eukkomamman telkkarissakin on nyt sellainen kortti, maksukortti. Pakko oli hankkia, vaikka on se niin väärin.
On se niin väärin, että jääkiekon MM-kotikisoja ei näe enää kuin hippusen televisioluvan turvin. Ei näe, vaikka olisi lupamaksua maksanut tunnollisesti 30 vuotta ja ohjelmia säästeliäästi katsellut – keskittänyt kiekkokisoihin ja muihin. Lisämaksulle pitää nyt mennä, että Mertarantaa kuulisi.
Väittävät, että kiekon pakeneminen maksukanaville johtuu kiekkoväen ahneudesta, että tv-lupamaksuilla ei enää lähetysoikeuksia ostella. Se on helppo uskoa, kun tietää mitä kiskurihintoja kotikisojen lipuista on pyydetty. Tavallinen kiekkokansa – ja kiekkohan on rahvaan laji niin kaukalossa kuin katsomossakin – ei mitenkään voi itseään Areenaan kustantaa. Leivätöntä pöytää se kotona tietäisi pitkäksi aikaa, jos noihin sirkushuveihin perheensä kustantaisi.
Edellisissä kotikisoissa eukkomammakin Areenan piippuhyllyllä istui, koko perheen kanssa. Nyt ei kannattanut haaveillakaan. Saa nähdä, onko ensi vuonna yhtä kallista, kun Ruotsi isännöi ja Suomi saa joitain otteluita järjestettäväkseen. Turussa käsittääkseni.
Eukkomamman maksukortti vasta aktivoitui, joten kotimaista liigaa ei ole tullut töllötettyä. Illalla katsoin kyllä jälkilähetystä Jypin ja Pelicansien toisesta loppuottelusta ilmaiskanavalta. Oli niin myöhään, että kolmannessa erässä jo silmät luppasivat kiinni. Jyp taisi voittaa tämän kamppailun selvin lukemin – päinvastoin kuin ensimmäisen.
Eukkomamma ei osaa sanoa, kumpaa joukkuetta kannattaisi. Suosikkeja molemmat, ihan kotijoukkueita eukkomammalle. Kun on lapsuutensa ja nuoruutensa asunut Lahden ja Jyväskylän puolivälissä, rakkaita ovat molemmat. Melkein soisi Pelicansien nyt voittavan, kun se olisi eka kerta.