Mukavaa pääsiäisen jälkeistä viikkoa kaikille! Tässä ei ole oikein ehtinyt kirjoitella kun on kevät tulossa, ja linnut sekaisin.
Välillä on mukavaa huonetta tuulettaessa avata ikkuna jolloin sisään kuuluu muuttolintujen (ja kaikkien muiden
naapuruston lintujen) kaunis ääni. Ja Sinin ja Ampunkin mielestä se on ihan mukavaa, ainakin on jo pari kertaa joku pikkulintu lentänyt läheiseen puuhun Sinin ja Ampun huutelua tarkkailemaan. Siis kyllähän Ampun ja Sinin laulu nyt ulos kuuluu kun oikein kunnolla huutaa.
Sini on tuttavustunut kameran kanssa jo varsin hyvin, jonka seurauksena kunnon kuvia ei enää saa ilman paria ”naamakuvaa”. Ja nyt Amppukin on jo innotunut kamerasta. Oikeita linnsiludeja molemmat. Siin ei pahalla, onhan nillä ihan kauniit kasvot :-).
Amppu on tainnut kuunnella vähän liikaa radiota. Tai sitten se on jotenkin onnistunut tutustumaan kissaan. Kun nimittäin annoin Ampulle siemenen kädestä ennen kouluun lähtöä, miten Amppu kiittääkään? No yleensä se on vain tökännyt kättä hellästi, (tai lentänyt vain pois) mutta tällä kertaa kuulen sen päästävän nokastaan PURRRR…. Kyllähän se pisti miettimään, että mikä eläin
tämä nyt onkaan?
Yöllä kun pitää nukkua, Amppu menee keinuun nukkumaan ylösalaisin kuin lepakko (ei sentään koko yöksi), joskus häkin päällä se hyppii kuin pupu, kerran se haukkui kuin koira ja nyt tämä. Niin että mikä lintu tämä nyt olikaan?
Sini on käynyt varsin tuttavalliseksi käden kanssa. Siitä on mukavaa istua kädellä ja näpertää kynttä tai leikkiä kädellä. Siitä on kivaa kiivetä kättä pitkin ylös, melkein olkapäälle, ja mennä sitten nopeasti takaisin alas. Joskus se alkaa näpertää hihaa tai hiuksia.
Sinin ja Ampun leikkejä on mukava seurailla. Joskus Sini lähtee jahtaamaan Amppua, pusuttaa tätä nokalle, ja toisinpäin. Niinkuin jotain pusuhippaa. Sini ja Amppu ovat jo tosi hyviä ystäviä, vaikka pikku nokitteluja välillä syntyykin. Välillä Sini muuten vain vakoilee Ampun puuhia.
CYTHEREA