Eukkomamma ei varmastikaan ole ainoa, joka on ihmetellyt tai ihastellut sinisenään vellovaa lupiinimerta teiden varsilla. Vuosi vuodelta se kasvaa ja valtaa uusia alueita.
Nämä lupiinit kukkivat Huttulantien varressa Olkkosenmäellä.
Aikoinaan lupiini oli kukkapenkkien kaunistus. Eukkomamman lapsuudessa 1960-luvun alussa tädin perennapenkissä kukoistavat lupiinit olivat hienointa mitä saattoi olla. Ja hienoja ne olivatkin, sillä kukkapenkkilupiinit kukkivat kaikissa pastellisävyissä keltaisesta lähtien. Maljakossakin ne olivat hienoja, kun niitä päiväkahvituliaisena naapuriin tuotiin.
Mutta nyt teiden varrella ei näe juurikaan kuin violettia värimuotoa, joka näemmä on geneettisesti dominoiva. Muut saavat sen alta väistyä. Kuten muut luonnonkukatkin. Koiranputkien vaahto on jo monessa paikassa vaihtunut lupiinipelloksi, tervakukkia näkee enää harvassa paikassa.
Lemin kirkolta kaupunkiin ajaessa lupiinivartio on miltei katkeamaton. 13-tien uusilla penkoillakin se on saanut jo hyvän jalansijan – ehkä istutettuna? Laajimmat lupiiniviljelykset levittyvät soramäkiin Salpausselänkadulla. Hienoja nyt, mutta kamalia kukinnan loputtua.
Sinisestä puheen ollen: juhannuksen aikana jännätään, miten siniset ja muut värit pärjäävät jalkapallokentällä. Eukkomamma on aina ollut Ranskan ”Sinisten” kannattaja, ja niin nytkin peukut ovat pystyssä heidän puolestaan surkeasta Ruotsi-tappiosta huolimatta.
Mutta varpaat sanovat toista: eukkomamman ostama kynsilakka osoittautui enemmänkin azzurroksi, eli ennustaisi Italian menestystä. Tai voi se olla Kreikan-sinistäkin. Tai englantilaisten housujen väriä. Espanjan kakkosasun pelipaita on liian vaalea tässä suhteessa.
Ennustavatko varpaat Italian voittoa?
Lupiineiden ohella kukkivat – ja tuoksuvat – nyt juhannusruusut. Niiden myötä valoisaa ja rauhallista juhannuksen aikaa!
