Venekyyti Avarajoella Lemin ja Savitaipaleen rajavesillä on sykähdyttävä kokemus – varsinkin näin keskikesällä, kun kurjenmiekat kukkivat.
Keltaiset kurjenmiekat värittävät rannat molemmin puolin joen.
Savitaipaleen perukoilta Käyhdynlammesta laskeva joki kiemurtelee kahden kilometrin matkan Ukonlahteen, Ylä-Kivijärven perimmäiseen kolkaan Ronkaanselän tuolla puolen.
Enimmäkseen joki halkoo kangasmetsää, rannalla vain kapea koivikkovyöhyke, rantakasvustona vahvasti juuri kurjenmiekkoja. Yläjuoksulla – jos juoksusta laiskasti virtaavassa uomassa voidaan puhua – näkyy myös peltoja.
Kurjenmiekat ja koivut peilaavat itseään rantavedessä.
Avarajoki ja lampeen laskeva Mustajoki olivatkin aikoinaan tiukassa tarkkailussa, kun Kivijärveä ryhdyttiin hankkein pelastamaan. Kalkkisuodattimet ja suojavyöhykkeet ovat sittemmin tulleet tutuiksi viljelijöille, mutta humus värjää veden ruskeaksi.
Humuksesta huolimatta tai siitä johtuen Avarajoki ja Käyhdynlampi tarjoavat hienon jokiseikkailun, ken sinne päin järveä sattuu kulkemaan. Monipuolinen kasvusto kalloineen ja raatteineen antaa suojaa myös vesilinnuille joutsenista alkaen. Ja kuulemma loppukesän sudenkorennot ovat näky nekin.
Mitä löytyykään seuraavan joenmutkan takaa?