Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Paimensaaren näyttelyn vajaispäivänä musiikki kuuluu jo kauas. Ilmon pojat toivottavat vieraat tervetulleiksi pitkin polkua, jota reunustaa Aulis Niemen pitkän pitkä puuketju, yhdestä puusta tehty ja Quinnesin ennästyskirjaankin päässyt ihme.
Heti terassin kulmalla hymyilee Savitaipaleen toimikas Alli Kauppi takanaan pieni otos kahvipusseista valmistuneista kasseista, pannunalusista, rasioista jne. Läheskään kaikkea näyttelyyn ei ole voinut tuoda.
Tekijä kertoo juovansa kahvia kolmesti päivässä, mutta se ei tarpeisiin riitä. Ystävät kuitenkin tarjoavat tyhjiä kahvipusseja kiitettävästi. Ideat syntyvät usein jonkun toisen tekijän mallia soveltaessa.
Isoon näyttelyhuoneeseen tullessa vastassa on juuri 80 vuotta täyttänyt Pertti Jurvanen rinnassaan Kotiseutuliiton kultainen ansiomerkki, joita on annettu vasta vuoden verran, tämä taisi olla numeroltaan 43.
Kotiseudulla kannattaa myös retkeillä kertoo Jurvanen, sillä takana ylhäällä olevan taulun aihe löytyi yllättäen Partakoskelta. Kivinen vuori on Tanelinvuori, ja se kohoaa 35 metriä Kuolimon yläpuolelle.
Pienemmässä huoneessa ovat kutsutut taiteilijat isäntäväen lisäksi. Sari Metso on varsinainen maailman matkaaja, boheemi taiteilija, jonka unenomaiset teokset ovat saaneet alkunsa ajalta, jolloin hän oli Tukholmassa mielisairaanhoitajana. Nuorten potilaiden kanssa pidettiin maalaushetkiä klassisen musiikin säestyksellä, jutusteltiin niitä näitä, ja Sari tutustui pakostakin ihmisen mielen syvyyksiin.
Työt ovat peite- ja akryyliväreillä tehtyjä. Vakava selkäsairaus laittoi Sari Metson eläkkeelle jo 35- vuotiaana, ja siitä alkoi maailman matkailu. Hän on asunut esim. Intiassa 19 vuotta.
Vuoden 2008 jälkeen hän ei ole maalannut, mutta maalaisi toki edelleen mielellään, varsinkin kauniita suomalaisia maisemia, joita tässä näyttelyssä häneltä ei nyt ole. Kuvassa Eeva Jokipelto Sari Metson töitten edessä.
Erittäin värikäs seinällinen Ismo Tuhkalaisen töitä kertoo tekijänsä monitaiteellisesta luonteesta – onhan samalla tulossa taas uusi näytelmä Välijoen iloisen porukan esittämänä. Myös Ismo Tuhkalainen tuntee ihmismielen monet mutkat lähihoitajana, ja tuntuukin, että ylimääräistä herkkyyttä vaatii tehdä värikylläisiä ja erikoisia sadunomaisia tauluja.
Ihan toisenlaista taidetta on vastakkaisella seinällä, siinä ovat helsinkiläisen Helmi Leppäkosken koskettavat ikonit, joista tässä kuvassa ”Pyhä Georgios voittaja” ja ”Pyhä Suurmarttyyri Demetrios”.Ortodoksina ikonit ovat tietenkin taiteilijalle ominta alaa, mutta hän maalaa toki paljon muutakin.
Matti J. Raution neljä työtä kertovat menetyn Karjalan tarinaa, Vuoksen viemin sirpaleisin sydän suruin, hiipuvin toivein, ja Eeva Jokipellon ”Heijastukset” ovat tekijänsä herkkiä ja kauniita naiskuvia sekä pehmein värein aikaansaatua graafiikkaa.
Paljon , paljon muutakin katsottavaa riittää reilun 20 taiteilijan töissä. Terassin pöydällä on kokonainen tonttukylä, Kirsti Paakkasen tuttua työtä, aina yhtä herttaista.
Takaseinällä uskomattoman kauniit itse kasviväreillä värjätyistä langoista virkatut tyynyt on tehnyt Riitta Siltanen, ja pihalla monien muiden töiden mukana on Aulis Niemen hauskat pöllöt kääpäisen kannon päällä.
Ihan pihan perällä erikoinen perhe, uppopuista vuosien myötä syntynyt. On niitä pesty ja harjattu, selittää Matti.J Rautio. Sitten ne on maalattu värikkäiksi, siinä on isä ja äiti, sekä lapset ihmettelemässä pesässä olevia kivisiä maalattuja munia, jotta tuollaisistako meitä tulee!
Art Paimensaari -näyttely Savitaipaleen Paimensaaressa on avoinna heinäkuun 29. päivään saakka ti-su klo 12-18.