Teksti ja kuvat: Päivi Pokkinen
Poliiseja ei sunnuntaina Lemin kotiseutumuseon mäellä näkynyt ja sadepilvetkin pysyivät poissa, kun liki 300 ihmistä kokoontui sota-ajan musiikin pariin. Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Heikki Haiko oli pitkin kevättä lupaillut nurkkatansseja, ja sellaiset myös saatiin.
Konsertin alkupuolella muusikot keskittyivät sota-ajan musiikkiin. Liikkeelle lähdettiin vakavista ja kaihoisista sävelistä. Illan mittaan ennätettiin keinua Äänisen aalloilla, kirjoitettiin kirjeitä heilille ja kotiin, muisteltiin Eldanka-järven jäätä ja painuttiin pitkin Röhön rantaa.
Konsertin alkupuoli huipentui yhdessä laulettuun Veteraanin iltahuutoon.
Korviketta ei Lemin museon sota-ajan iltamissa tarjottu, vaan aitoa kahvia, letvehnästä ja lepuskoita. Väliajan jälkeen sanat ja sävelet vaihtuivat uudemmiksi ja keveämmiksi. Moni tanssipari kävi kokeilemassa riihen lattian luistoa.
Kun illan viimeisen valssin aika koitti, ei lisää luistoa kaipaillut enää kukaan ja jalka nousi keveästi myös museon pihamaan sorapinnalla.