Varoituksen sana Lemin Kirjavan lukijoille: eukkomamma poistuu rivistä kahdeksi viikoksi. Euroopan rautatiet ja maanmainio Interrail houkuttelevat, niin kuin joskus yli 30 vuotta sitten.
Eukkomamman häämatkakin keväällä 1978 tapahtui interraililla, yksi kohde oli romanttinen Nizza Ranskan Rivieralla.
Interrail oli hyvä tapa tehdä häämatka, sillä se toteutettiin häälahjaksi saaduin varoin. Tarkkaan ottaen naimisiin mentiin juuri siksi, että saatiin rahat reilaamiseen seuraavalle keväälle.
35-vuotishäämatkan interrail-valmisteluja tehtiin nyt olympialaisten lomassa. Yhteensattuma on, että kahden suomalaismitalin tyyssija Weymouth tuli tutuksi juuri häämatkainterraililla.
Yövyimme leirintäalueella, joka toukokuussa oli vielä kovin hiljainen. Kun appivanhemmilta lainassa ollut, anopin itse ompelema kevytteltta oli huolimattomien pystyttäjien takia laskea kevätsateen lävitseen, yö vietettiin leirintäalueen naisten vessassa. Hyvin nukutti.
Tässä telttaa pystytetään Ranskan Arlesissa, kuivemmissa olosuhteissa.
Nyt teltta jätetään kotiin, hotelleja on varattu internetin kautta sieltä ja täältä. Iän myötä taitavat vaatimukset kasvaa. Samoin kasvaa junien vauhti. Kun ennen Tukholmasta Hampuriin matkustettiin reilusti kellon ympäri, nyt ei taida mennä kymmentäkään tuntia.
Mutta se on varmaa, että matkustaminen väsyttää. Junassa lepääminen onnistuu yleensä paljon paremmin kuin lentokoneessa.
Pitkä matka melkein takana; ruotsalaisjunan leppoisaa tunnelmaa kotiin tultaessa.
Koko kuukauden kestävä reissu on aikuisiällä paljon vaikeampi toteuttaa kuin nuorena. Siksi nyt raiteet kutsuvat vain kahdeksi viikoksi.
Sekin olisi vielä kesäkuussa ollut liian pitkä ulkomaanreissu työttömälle. Nyt sentään saa ihan luvan kanssa lähteä reissuun. Eihän sitä tiedä vaikka Euroopasta löytyisi töitä.
Kotiin on kuitenkin tarkoitus palata, sillä kotiinpaluu on aina yksi matkan kohokohtia ja osa matkan tarkoitusta. Mutta se on edessä vasta kahden viikon päästä.
Iloinen reilaaja kotiin palattuaan 34 vuotta sitten.