Teksti Sirkka-Liisa Vaalivirta, kuvat Maija Fabritius
Syyskuun alussa Vaalivirran sisarukset kokoontuivat Savitaipaleen Mäntyperällä. Ttällä kertaa syytäkin oli , sillä suvun vanhin vietti samalla 70-vuotispäiviään.
Olen aina sanonut , ettei ainakaan minulla ole sukulaisia täällä Etelä-Karjalassa, mutta pikkuhiljaa monenlaisia yhteyksiä on löytynyt. Mäntyperän eukko asustelee tilalla, josta on aikanaan naitu tytär sukuun miniäksi. Hyvä ystävä ja naapurin emäntä on ollut sukulaistalossa piikomassa nuorena, ukkovaari on tehnyt tukkukauppoja näissä maisemissa sekä Kontion veljesten että Suomenniemellä Väärän veljesten kanssa, ehkäpä muidenkin.
Isä on aikanaan tehnyt valtuustojuttuja Savitaipaleelta Kouvolan sanomiin, ja pyrkinyt jopa aikanaan Yhteissanomien päätoimittajaksi. Eikä siinä kaikki. Sukukirjaa ja Lemin Pisnesmiehiä tutkiessaan huomasi, että omasta suvusta leskeksi jäänyt nainen on muuttanut Lemille ja nainut siellä Antti Gabrielinpoika Sinkon.
Kun vielä osoittautui ihan todeksi jutut, joita luulin jo hiukan dementoituneen äidin saduiksi, onkin asia niin, että tämä Mäntyperän eukko on ihan oikea karjalaisnainen. Joulukuussa -41 sekä isä että äiti ovat todistetusti asuneet Lappeenrannassa, ja esikoistytär on sitten syntynyt seuraavan syyskuun alkupuolella. Jotta silleen, mitä lie vielä löytyneekään!
Sisaruspäivälle oli laadittu ohjelmaa. Ihan ensin ajettiin Kärnäkosken myllylle ja linnoitukseen, sekä Partakoskelle Jonni Myyrän keihästehtaaseen. Näistä kaikista innostavasti kertoili takavuosien Taneli Tuomo Mäkelä, ja kertoikin niin mainiosti, että aikataulut unohtuivat, ja maisemissa olisi viihdytty pitempäänkin.
Kärnäkosken myllyllä.
Suunnitelmista yritettiin kuitenkin pitää kiinni, ja niinpä ajeltiin Porrassalmen museotien kautta Kenkäveroon kahville, ja sieltä sitten suvun sankarihaudalle Mikkelin vanhalle hautausmaalle. Siellä on suuren alppiruusun kainalossa yksinkertainen rautaristi, jonka laattaa yritettiin jälleen kiillottaa.
Esiäidin haudalla.
Siellä lepää Iida Maria Puuskari os. Wahlström, josta sukumme nimi on alkunsa saanut. Iida Maria kuoli nuorena, eikä Ukkovaarin isä tullut toimeen uuden äitipuolen kanssa, vaan otti äitinsä tyttönimen, joka suomennettiin Vaalivirraksi. Haudalle istutettiin perennoja Mäntyperän pihamaalta, varjolilja ja Mariankello syyskuussa syntymäpäiväänsä aikanaan viettäneelle esiäidille.
Kotimatkalla yritettiin kulkea Ukkovaarin kauppapaikkoja etsien, ja poikettiin syömään kauniin rantamaiseman keskelle Kiesilän Kievariin. Hädin tuskin ehdittiin Mäntyperälle, kun Heituinlahden pojat jo tulivat laulattamaan kovasti laulavaisia sisaruksia.
(kuva Maija Fabritius). Kaikki Vaalivirran sirarukset tuntuvat olevan yhä monessa mukana, vaikka eläkepäivät ovatkin jo tuttuja kaikille. Mäntyperän eukko vanhimpana ei edes tiedä miten saisi aikansa riittämään pelkkään oleiluunkaan saati sitten jonkun tekemiseen. Pekka Vaalivirta Savonlinnasta on ansioitunut metsäasioissa ja lentopallossa, Maija Fabritius Juornaankylästä toimii edelleen ahkerasti Punaisen Ristin vapaaehtoisena kouluttajana ym.
Hilkka Vaalivirta lähti aikanaan Ruotsiin töihin ja on siellä edelleen monessa mukana, Eeva Uski on ansioitunut viittomakielentulkkina, jota tekee vieläkin, ja nuorimmaisena Matti Vaalivirta on palokuntamiehiä, jonka repertuaariin kuuluu ensivaste, koulutus jopa seurakunta ja mitä kaikkea mahtaakaan olla.
Takaisin Mäntyperällä
Yllättäen huomattiin, että ihan nämä kotimaisemat tarjoaisivat mahtavat puitteet tällaisille tapaamisille, niin paljon mielenkiintoista löytyisi ja löytyy jatkossakin.