Nyt voi jo hengittää

Kyllä eukkomammaa sunnuntai-iltana jännitti. Vaalivalvojaiset on mitä mielenkiintoisinta multimediaviihdettä: valtakunnan tulosta telkkarista toisella silmällä ja Lemin ja naapureiden tulosta verkosta siinä samalla.

Valtakunnan lopullinen prosenttitulos viipyi ja viipyi,. Loppujen lopuksi ei niin kauheasti enää välittänytkään katsoa, miten desimaalit asettuivat, kun kuitenkin kyseessä olivat paikallisvaalit. Ja valtuustoissa vaikutetaan paikoilla, ei prosenteilla.

Jossakin vaiheessa taisivat telkussakin sanoa, että keskusta on suurin puolue paikkaluvulla laskettuna. Eli sillä on eniten päättäjiä ja valtaa, jos kuntia ajatellaan tasavertaisina toimijoina.

Lemilläkin keskusta nosti paikkalukuaan yhdellä, samoin toinen oppositiopuolue perussuomalaiset. Paikan menettivät kristillisdemokraatit ja vihreät. Kokoomuksella ja demareilla meni vanhaan malliin.

Ja naiset menettivät kaksi paikkaa ennnestäänkin pienestä seitsemän valtuutetun ryhmästään.

Laatu korvaa määrän, tuntuivat Lemin äänestäjät ajattelevan ja keskittivät ääniään äänikuningatar Eija Sinkon ohella mm. valtuustotulokas Kati Buurille.

Eija Sinkon saama 96 äänen valtuutus lienee samalla valtuutus hänen kunnanhallituksen puheenjohtajana harjoittamalleen politiikalle. Mikä ei viime aikoina ole ollut ainakaan silmiinpistävästi puoluepolitiikkaa, vaan Lemin politiikkaa.

Siinä valossa valtakunnalliset tulkinnat vaikkapa kokoomuksen menestyksestä ikään kuin hallituksen kuntauudistushankkeiden takeeksi ovat liian yksioikoisia. Eukkomamma muistelee, että Lemin kokoomusehdokkaatkin ovat puhuneet itsenäisen Lemin puolesta. Ehkäpä puhe jatkuu samassa sävyssä myös vaalien jälkeen.

Eukkomammasta olisi mukava äänestää Lemin vaaleissa neljänkin vuoden päästä ja jännätä tulosta. Eväät siihen ovat: valtakunnan keskiarvoa korkeampi äänestysaktiivisuus ja komea viides sija Helsingin Sanomien paras kunta -arvioinnissa. Sekä 21 valtuutettua, jotka laittanevat itsensä likoon entistäkin paremman Lemin puolesta.