Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Pientä juttuhetkeä varten Tuliniekan kauniiseen puotiin Savitaipaleen kirkolla on katettu upea pöytä. Kynttiläpajaa pari vuotta pyörittänyt Margarita Siivo tarjoilee hymyillen teetä.
Puodissa ei tiedä, minne silmänsä kääntäisi, kun joka puolella on kaikkea kaunista ja ihanaa.
Harri Siitosen perustama Tuliniekka täyttää elokuun alussa jo 18 vuotta. Vaikka vuosien myötä tuotteita on kehitelty, alusta asti mukana ovat olleet järviroihut ja nauhakynttilät, joihin on patentti.
Järviroihulla voi nykyään osallistua myös norpansuojeluun. Kortissa aurinkoinen norppa pyytelee:”Tue norppaa tulisesti!” Roihun hinnasta viisi euroa menee norpalle ja suojelussa ovat Tuliniekan lisäksi mukana myös Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiö. Hieno lahjaidea luontoihmiselle!
Puoti on nykyään auki ympäri vuoden. Jos hiljaisempina aikoina Margarita on pajan puolella, hänellä on ovikello vyölaukussa, joten sisään kyllä pääsee.
– Töitä on paljon. Olisi hyvä, jos voisi palkata apua, mutta siihen on mahdollisuus vain kaikkein kiireimpinä aikoina, loka-, marras- ja joulukuussa, hän kertoo.
Toisaalta viime kesäkin oli hyvä, sillä monen maan turistit olivat löytäneet pikkupuodin. Liikelahjoja ym. erikoistilauksia tehdään myös paljon. Joskus Tuliniekan juhlakynttilän saattaa havaita jopa valtakunnan parhaimmista pöydistä.
Margarita, tutuille Rita, on syntynyt Pietarissa maatalon tyttärenä, ja pietarilaiseksi hän itsensä tuntee yhä, ovathan kaikki sisaruksetkin siellä.
Hän kertoo osaavansa kaikki maatalon työt, ja ehkäpä kotoa on lähtenyt myös halu tehdä työtä. Kolme vuotta hän opiskeli lastenlääkäriksi, kunnes huomasi, että ei kestä nähdä verta.
Sittemmin monet työt ovat tulleet tutuiksi: manikyyri, pedikyyri, kosmetologi, onpa hän opettanut parturikampaajiakin ja ollut hotelliyrittäjänä. Ja jos mitään muuta ei ole löytynyt, ei hän ole hyljeksinyt siivonjankaan pestiä.
Oli onnenpotku, kun kolme vuotta Suomessa asunut Margarita kuuli Tuliniekan tulleen myyntiin. Vaikka kieliongelmat hiukan pelottivatkin – puhelinasiointi on yhä hiukan vaikeaa – hän uskalsi ottaa riskin.. Kaikki todellakin piti opetella, taas uusi ammatti.
Savitaipaleelta on löytynyt uusia ystäviä. Heistä on suuri apu, varsinkin jos pitää saada nopeasti suuri tilaus pakattua.
Poikkeamme pajan puolelle. Se on yllättävän suuri. Varastossa valtavat määrät pahvilaatikoita, ja kauempana valtavia patoja. Suurimmassa padassa on sulaa massaa.
Yhdessä padassa on oranssia väriä nauhakynttilöiden värjäystä varten.
Pitkät telineelliset puolivalmiita aihioita, ja kaikenmuotoisia värjäämättömiä kynttilöitä, ja kauimpana häkkyröitä, joihin on kieputettu sydänlankoja.
Kynttilät ovat uniikkeja, käsin tehtyjä ja siveltimin maalattuja. Ja järviroihut, ne ovat aina Margaritan itsensä tekemiä, valtavan puristuskoneen käyttöä ei helposti opita.
Margarita Siivo haluaa oppia suomenkielen vielä paremmin , sen lisäksi hän on lukenut Suomen historiaa ymmärtääkseen paremmin meitä. Ja halukkaille hän puolestaan opettaa mielellään venäjää. Oma poika oppii kaksikieliseksi, ensi vuonna on edessä jo kouluun meno.