Vaalivirrat Kaipiaisissa ja Tirvassa

Teksti: Sirkka-Liisa Vaalivirta

Vaalivirran sisarukset kokoontuivat tällä kertaa kuopuksen luona Kaipiaisissa Kouvolassa.

Ohjelmaan kuului tutustuminen uudistettuun Tirvan kyläkirkkoon. Kuva: Sirkka-Liisa Vaalivirta.

Jokavuotiseen perusporukan tapaamiseen oli kutsut lähettänyt sisarusparven nuorin Matti Vaalivirta. Vaimonsa Marjan kanssa hän oli valmistautunut tähän tapahtumaan jo kesällä lakkasoilla.

Pihan grillikatostakin oli laajennettu tapaamista silmälläpitäen, ja ajankulua oli mietitty sekä paisteen että sateen varalle. Tällä kertaa aurinko paistoi lähes kesäisesti, joten Kaipiaisten koulun pihapiirissä asuvat kutsujat olivat kehitelleet pihaleikkejä ja kilpailuja viisireikäisestä golfista hiukan erilaiseen tikanheittoon.

Koska  Marja Vaalivirta toimii Valkealassa suntiona koulutyönsä lisäksi, oli sisarustapaamisen ohjelmaan liitetty myös messu Tirvan äskettäin uudistetussa kauniissa kyläkirkossa.
Yöllä hirveän krampin jalkaansa saanut Matti Vaalivirta on yleensä avustajana ja kun sanoi olevansa ”Notre Damen kellonsoittaja”, niin pahasti nilkuttavan kielikuva oli osuva, ja koko sisarusparvi jännitti, kuinka hän pääsee kellotorniin, ja kuinka alas.

Tornissa oli lisäjännityksenä ampiaispesä. Kun kesken kellonsoiton kuului kova rymäys, pelästys kävi läpi koko kirkkokansan, mutta onneksi pamaukselle löytyi selitys urkuparvelta.
Tirvan kirkko on uusitussa kuosissaan aurinkoinen ja valoisa, todella kaunis. Kauniin alttaritaulun maalaajaa ei varmasti tiedetä. Epäillään sen olleen ”joku nainen”. Taulussa on luodinjalkiä, joista niistäkään ei varmaa tietoa ole.

Aamun aikana ajeltiin myös katslemassa Tirvan maisemia, sieltä kun isän puolen suku on kotoisin, ja vielä löytyy taloja, joissa on lapsena oltu, joskus jopa asuttukin vähän aikaa. Eikä tämä sukutapaaminen voi päättyä mihinkään muuhun kuin runsaaseen päivälliseen kakkukahvein. Kotiin viemiseksi saatiin sitten vielä kylmälaukullinen niitä lakkoja ja mausteista kylmäsavulohta kukin.
Tänäkin vuonna olimme kaikki vielä kulkukunnossa, elossa siis ja kiitollisia siitä, että voimme tavata ja kuulla kuulumiset, nähdä, kuinka vuosien varrella kasvamme alas ja sivuille, rypistymmekin , mutta vain ”hiukan”.
Nämä pippalot ovat pikkuisen nyyttikestityyliset, mutta kun jo talonväki oli varannut ruokaa noin viikoksi, niin kaiken muun ajankulun lisäksi taisimme koko ajan myös syödä.

Kaikkein omituisin juomakilpailu oli chililiköörin juonti. Sitä laitettiin jokaiselle pieneen pikariin, se piti kumota kerralla, ja ilmeen sitten arvosteli tytöistä nuorin, Eeva Uski. Joillekin juoma nosti tumman punan kasvoille, hikihelmet otsalle, kitkerän muikistelun suupieliin, mutta ilmeettömänä kisan voitti sisarusparven vanhin,allekirjoittanut. Liekö makuaisti jo vuosien myötä hävinnyt…

Tässä sisarustapaamisen kuva, jonka on ottanut Marja Vaalivirta. Kuvassa vas. Pekka Vaalivirta Savonlinnasta, Matti Vaalivirta Kaipiaisista, Sirkka-Liisa Vaalivirta Savitaipaleelta, Maija Fabritius Juornaankylästä, Hilkka Vaalivirta Dalsjöforsista Ruotsista ja Eeva Uski Kotkasta.