Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Mukava oli ikkunasta katsella sitä myllerrystä! Isot kuuset huokailivat, ryskivät ja kaatuilivatkin, mutta pihakuusi pysyi onneksi pystyssä.
Jos auto olisi ollut tavallisessa paikassaan parkissa, niin se olisi kyllä särkynyt valtavan oksan repeydyttyä valtapetäjästä keskeltä pihaa. Puutarhakatoksen vuosia haurastunut katto odotti vain pois korjaamista, tuulihan tuossa avusti, jo talitiaistenkin repimä katoa sai sellaista kyytiä, että ei siinä eukkoa enää tarvittu kuin saksimassa narut poikki.
Sähköt olivat pois lähes vuorokauden, joten romantiikkaa riitti, tupa täynnä kynttilän valoa, patteriradio soitti mukavaa musiikkia yötä myöten ja hellassa ritisi lämmittävä liekki.
Kyllähän tämä eukko vanhasta tottumuksesta päivysti siltäkin varalta, että korvessa töitä tekevät uupuneet sähkömiehet olisivat tarvinneet kahvia tai ruokaa, niin tarjolla olisi ollut, vaan eihän nämä nykyään edes etujaan tiedä, joutsenolaiset ja muut.
Aika komeat työvalot heille sentään Luoja järjesti, niin upeata täysikuuta harvoin näkee.