Hallintojohtaja Markku Peutere on tänään torstaina viimeistä päivää työmaallaan Lemin kunnassa. Virkaputki kesti 35 vuotta.
Kaikki noiden vuosien pöytäkalenterit ovat tallessa työhuoneen kaapissa.
Osasiko hän ajatella, että virasta tulisi eläkevirka, kun hän toukokuussa 1978 aloitti Lemin kunnansihteerinä?
– En tainnut ajatella sitä ollenkaan. Kunhan tulin huhtikuussa haastatteluun. Edeltäjäni Martti Saira oli kuollut yllättäen helmikuussa, Peutere toteaa.
Nuorelle miehelle lisähaasteen antoi se, että kunnanjohtaja Markku Nurminen piti kesällä pois ylityövapaitaan ja kohta irtisanoutui. Työ opetti tekijäänsä.
– Helvi Talka opasti myös. Ja apua oli silloin jo Paula Heiskasesta, joka edelleen jatkaa virassaan.
Työparina toimi suunnittelu-taloussihteeri Erkki Orlimo, joka nykyisin on Lahden kaupungin budjettipäällikkö. Mutta ei ole hänkään enää huomenna.
– Olemme harvakseltaan pitäneet yhteyttä, ja hän pari viikkoa sitten soitti ja kertoi jäävänsä eläkkeelle 16. tammikuuta. Siis tänään, Peutere kertoo yhteensattumasta.
Jossain vaiheessa myös Markku Peutere haki itsekin uusiin tehtäviin, useampaankin kuntaan.
– Ei taida niistä kuin yksi enää olla kuntakartalla, hän toteaa.
Lemin kirkonkylä oli vuonna 1978 kovin erinäköinen kuin nykyään, pieni ja pimeä. Mutta edellissyksynä valmistunut Iitiäntien oikaisu ja päällystys oli lähtölaukaus taajaman kehittymiselle. Toinen tärkeä asia oli uuden tonttimaan kaavoittaminen.
– Veikko Ala-Outisen kanssa tehty maakauppa oli varmastikin kaikista tärkein, monet maakaupat virassaan läpikäynyt Peutere pohtii.
Kulttuuriharrastus on ollut osa lemiläisyyttä kautta vuosien. Kunnankirjurikin löysi itsensä nuorisoseuran näyttämöltä ja on jo vuosia ollut kantavia voimia lemiläisnäytelmissä.
– Se on ollut hyvä vastapaino työlle, ja vaikka se on vaatinut paljon muistamista, on se ollut aivoille hyvää harjoitusta, hän toteaa.
Työssä on ollut paljon muistettavaa myös. Keskeiset tehtävät eläkkeelle jäävä hallintojohtaja kirjasi viidelle aaneloselle, josta niitä on jaettu taloon jääville viranhaltijoille. Uutta hallintojohtajaa ei palkata.
– Julkisella puolella on kaikki asiat otettava käsittelyyn ja vietävä eteenpäin, Peutere muistuttaa.
Huomisesta alkaen hänen ei tarvitse asioista huolta kantaa. Kevään europarlamenttivaalien aikaan hän on jo virallisestikin eläkkeellä ja voi keskittyä äänestämiseen vaalijärjestelyjen sijaan.
Sinisen kahvikupin Markku Peutere toi töihin tullessaan. Se on palvellut kaikki kahvitunnit 35 vuoden ajan.
On ihan pakko kommentoida Markku Peutereen eläkkeelle siirtymisestä kertovaa kirjoitusta. Olet, Markku, todella peruslemiläinen. Työsi ja asenteesi Lemillä on ollut esimerkillistä, ja tässä kuntaliitosten kohelluksessa tärkeitä näkökulmia avaavia. Tarkoitan sitä, että Helsingin päässä olisi kiinnostuttava paikallisen hallinnoinnin, virallisten ja myös asukkaiden epävirallisen aktiviteetin tutkimiseen.
On surullista, jos yhteisön ”palkolliset” virkamäistyvät, niin ettei lähituntemukseen ja tuttavuuteen pohjautuvalle toiminnalle anneta ihan itseisarvoa. Markun tapaisia yhteiskunnan palvelijoita tarvitaan entistä enemmän.
Olen kolmesti käynyt menneenä vuotena Lemillä ja todennut, että siellä pyyhkii hyvin. Kunta, pankki, yritykset, järjestöt, seurakunta, kotiseutuyhdistys – särän kärventäjät ja virren vääntäjät – yllä pitävät lemiläisyyttä. Tiedän, että Markulla on tässä ollut oma tärkeä osuutensa.
Mielessäni on erityisesti eräs keskustelu kotiseutumuseon ja kirkon väliseltä tien pätkältä, johon Markku minut kutsui mukaan ja jonka avulla torjuimme tien korottamisen rivitalojen räystäiden tasolle. Siinä toimi hyvin valtion hallinnon ja kunnallisen itsehallinnon välinen yhteys. Niin en ikävä kyllä voi olevan täällä Kaustajärven kylän ja Pohjois-Savon ely-keskuksen välillä.
Toivotan Markulle hyviä eläkevuosia! Niihin voi sijoittua myös mukavia aktiviteetteja yhteisen hyvän mielen vaalimiseksi. Ja kyllähän se eläkeläinenkin maksaa veroja ja kuluttaa eikä ole vain rasite yhteiskunnan menopuolella. Niin että siitä vaan hyvällä omallatunnolla!
Hieno mies.