Teksti: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Aika hurjat otsikot panivat tämän tutkivan journalistin miettimään . Miten on mahdollista, että Ruotsi ottaa tänä vuonna 23 000 pakolaista, ja Suomi vain 500? Ja silti meillä on valtava vastahanka pakolaisia kohtaan.
Niinpä haastattelin sähköpostin avustuksella siskoani Hilkka Vaalivirtaa, joka aikanaan itse joutui Ruotsiin ”pakolaiseksi”, silloin, kun kotimaassa ei työtä ollut ja naapurimaa kutsui mielellään hommiin, joita ruotsalaiset eivät välttämättä halunneet itse tehdä.
Siskoni asuu Dalsjöforssissa, Boråsin kupeessa, melko etelässä siis.
Hänen mielestään ruotsalaiset ovat yleensä sitä mieltä, että pakolaisia otetaan jo liikaa. Varsinaisesti pakolaisia vastaan ei ole mitään, Hilkalla on itselläänkin ystäväperhe Syyrian pakolaisia. Raha vaan ei tahdo enää riittää , eikä pakolaisille ole töitä, niitä ei tahdo enää riittää ruotsalaisillekaan. Rahan puute näkyy jo kouluissa sekä lasten- ja vanhustenhoidossa.
Syyrian pakolaiset eivät juurikaan erotu katukuvassa, sillä muitakin muslimipakolaisia on paljon. Muutama moskeija on maisemaan noussut.
Pakolaisille Ruotsi tarjoaa vaatimattoman asunnon, päivärahan, kielikoulutuksen ja normaalin terveydenhuollon, mutta se tärkeä työ antaa odottaa itseään. Hilkka ei ole varma saavatko kunnat tukea ottaessaan pakolaisia, ehkä saavat.
Keskustelu pakolaisista käy vilkkaana, sekä puolesta että vastaan, mutta media ei juurikaan asiaan puutuu, rasistin leiman pelko on suurta. Tällä hetkellä Ruotsissakin kerjäläiset tuntuvat olevan suurempi pulma kuin pakolaiset.