Teksti ja kuva: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Lappeenrannan seurakunnan Kamarikuoro vieraili sunnuntaina Lemin kauniissa puukirkossa, jonka vankat hirret ovat heijastaneet monenlaista musiikkia vuosien varrella.
Seija Tapanaisen johtama kuoro aloitti riemukkaasti tanzanialaisella Nilifurahilla. Kuoron asut olivat keväisen raikkaat, ja ihastusta herättivät myös kirkkaat sopraanot, vahvat tenorit ja varsinkin ohjelman loppupuolella Jan Hellbergin kappaleessa ”Tulee vielä aika” esiin päässeet bassot . Altot ikäänkuin hienovaraisesti sitoivat muut äänet yhteen. Altoista helskytti haikeaa huilua kauniisti Emma Lehtonen.
Kuoro on ihastuttavan tasapainoinen ja monipuolinen, yksikään ääni ei tullut läpi, vaan sointi oli kaunista kaikkissa kappaleissa. Laulajien varmuus ja iloiset ilmeet ansaitsevat myös kiitoksen.
Entisenä kuorolaisena allekirjoittanutta herkisti erikoisesti ”Maria Herran piikanen”, jota on itsekin laulanut -ja taisi lauleskella vielä kotonakin
Kuoro sai hengähtää pienen hetken, kun basso Pertti Huttunen piti pienen puheen, josta parhaiten jäi mieleen kielten kääntämisen vaikeus. Kaikille sanoille kun ei vastinetta löydy, niinpä ”ilo” saattaa kääntyä hännänheilutukseksi..
Kamarikuoro on perustettu vuonna 1968, ja sitä on johtanut vuosien varrella kolme Lemillä lukkarina toiminutta henkilöä, Pekka Pinola ja savitaipalelaisillekin hyvin tuttu Kari Pettinen sekä jo toistamiseen kuoron nykyinen johtaja, musiikin maisteri Seija Tapanainen. Ohjelman tuotto meni Yhteisvastuukeräykselle.
Konsertti päätettiin virrellä Herraa hyvää kiittäkää, joka laulettiin yhdessä ”niekkunuotilla”.