Teksti ja kuva: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Ensimmäisten siitepölyjen leijaillessa tuulien mukana Savitaipaleen Luonnonsuojeluyhdistys oli kutsunut kevätkokouksensa vieraaksi asiantuntijan, Kimmo Saarisen Etelä-Karjalan Allergia – ja Ympäristöinstituutista.
Savitaipaleen kirjaston lukusaliin oli saapunut kokoustamaan ja allergia -asiaa kuulemaan noin 15 henkeä. Perhosmiehenäkin tunnettu Kimmo Saarinen kysyi ihan ensimmäiseksi, kuinka moni on allerginen -ja aika arasti muutamia käsiä nousi.
Monenlaisia kaavioita nähtiin, ja ihmeteltiin käyriä, jotka lähtivät huimaan nousuun tämän sivistyksemme myötä. Mitä! Onko tosiaan niin, että olemme itse aiheuttaneet nämä allergiat!
Kimmo Saarinen vertaili meitä esimerkiksi Venäjään. Miten on mahdollista, että allergiat vähenevät heti rajalta? Mutta niin se vain on. On tutkittu jopa näitä villakoiria, joita sänkyjemme alla asustaa. Meidän koiramme ovat pöpöistä puhtaita, kun taas naapurissa niissä on paljon ihmisille hyödyllisiä pikkumörköjä, jotka kasvattavat vastustuskykyä.
Lapsille parasta olisi Kimmon mielestä maalaisympäristö -eläimiä ja multaa möyrittäväksi, juoksentelemista pitkin pihoja. Kaikkein pahimmin vastustuskykyämme syövät ylenpalttiset lääkitykset ja liiallinen hygienia. Vai niin, huokaa tyytyväisenä ihminen, jolla on ikkunan pielissä hämähäkin verhot ja nurkissa viikkojen pölyt.
Suloinen kuva possua pussaavasta lapsesta ei varmaan jokaisesta äidistä ole niinkään ihana, mutta hellyttävähän se oli.
Siedätyshoidosta saimme myös tietoa. Ellei olo mene aivan henkeä uhkaavaksi, niin siitepölyjäkin kannattaa vaan yrittää kestää. Ja jos vain suinkin sietää kissaa tai koiraa, niin se on lapslle vain hyväksi – aikaa myöten vastustuskyky paranee. Pienistä oireista ei kannata välittää.
Kaikkein huonointa allergian hoitoa on sisällä istuminen hikipäässä siivotussa ympäristössä. Ulos kehoitti Kimmo Saarinen meitä menemään, ulos , ulos, vaikka katu pölyää ja koivu kukkii, vaikka vain vähän kerrallaan. Eikä ole niin vaarallista, vaikka perheen pienimmäinen siellä kukkapenkin laittamista seuratessaan saisi suuhunsa vähän multaa tai hiekkaa – sekin on melkein lääkettä turhia herkistymisiä vastaan.