Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Kyllä harmittaa, kun ei aina muista ottaa edes kynää mukaan, kun eteen sattuu kuitenkin aina jotain mielenkiintoista! Kun kaveri etsi loistavia latuja aurinkoisten hankien keskellä, niin kuljeskelin vain Vuosselin takana ihmettelemässä toisten touhuja.
Rukalla riittikin nähtävää pitkistä hissijonoista lähtien.
Oikeastaan tarkoituksena oli etsiskellä vain joku lettukota ajankuluksi, ja siinä sivussa piti ihmetellä mahdottoman pitkiä hissijonoja!
Rinne oli täynnä pienen pieniä ”muurahaisia”, joiden vauhtiin oma kamera ei ehtinyt, sen sijaan pienten laskijoitten mattohissille jäin hetkeksi katselemaan.
Kylläpä oli ihmettä, kun vaahtosammuttimen kokoiset ipanat ihan itsekseen osasivat matolle, joka kuljetti heidät ylös kerta toisen jälkeen, ja sitä riemua alas tullessa, joku jo vähän kurvailikin. Monella oli vielä aikuinen turvana, ja mäkeä laskettiin vanhemman suksien välissä turvallisesti.
Lettukota löytyi, mutta jatkoin vielä eteenpäin, sillä ihan taaimmaisella rinteellä näytti olevan paljon ihmisiä siellä ylhäällä.Ja olihan siellä ihan kisat Saaruanrinteellä. Menossa oli juuri Pojat-8-pujottelusarja.
Satuin ensimmäistä vuottaan kilpailevan Jeren onnistuneen laskun todistajaksi.
Jere menee syksyllä vasta kouluun,ja on laskenut näissä merkeissä vuoden Levin porukassa. Tämä oli ensimmäinen kilpailulasku ja heti poika nappasi kolmannen sijan!.
Kisoissa kuljetaan perhekunnittain, vanhemmat toimivat huoltajina ja pujottelu sekä muu urheilu on oikeastaan elämäntapa.Kun puheeksi tuli, ettei meillä siellä etelässä ole lunta juuri ollutkaan, niin kittiläläinen puolestaan ihmetteli suurella kunnioituksella Imatran 2,5 km:n latua, samoin Vantaan kisojen latuja. Ei sitä uskoisi kuulema, kun Kittilässä on aina lunta talvella.
Minä puolestani ihmettelin rinnettä, jossa toisessa laidassa oli sellaisia lyhyitä keppejä, toisessa pitkiä. Ahaa, lyhyet ”pätkät, oli pätkille”, eli sitä rataa pujottelivat sarjat 12-vuotiaisiin asti, ja isommat siirtyivät sitten pitkien keppien rataan!
On lapsilla hiukan muutakin eroa aikuisten kilpailuihin, jos eka lasku menee pieleen, niin kisa ei keskeydy siihen, vaan vielä saa toisenkin kilpailulaskun laskea, tulos tietenkin vain jää huonommaksi. Lasta ei pidäkään masentaa epäonnistuneen ekalaskun takia, onhan saatettu ajaa 300 kilometriä kilpailupaikalle!
Jonkun verran vanhempia taisi myös harmittaa se, että nämä kisat jäivät niin täysin toisella puolen Vuosselissa tapahtuvan SM-kisan varjoon. Ei juuri mitään tietoa ollut mistään löytynyt, joten yleisökin taisi muodostua kannustavista vanhemmista ja joukkuetovereista. Jerekin sai monen monta iloista onnittelua. Tästäkin kaverista varmaan vielä joskus kuullaan kunnolla!
Onnea Jere, ja kaikki muut reippaat nuoret urheilijat!