Satu ja piirros: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Olipa kerran lumoavan kaunis Mummokuningatar, mutta siitä kauneudesta oli jo aikaa. Hiukan pulskistuneena, rypistyneenä ja harmaantuneena hän kuitenkin asusteli aika onnellisena kaukana korpimetsän keskellä omassa linnassaan Harmaaraitaisen Kissansa kanssa.
Oli kevät, ja aamuaurinko kutitteli Mummokuningattaren poskipäitä jo varhain, lämmitti ikkunaruudun läpi niin, että silkkinen ruusupeitto tuntui aivan liian kuumalta, eikä uni enää maistunut. Niinpä hän nousi, puki ylleen hienon sydänmekon ja päästi kaiken yötä seikkailleen kissansa sisään linnan keittiöön. Sillä aikaa kun päänselvityskahvi valmistui hän antoi kisulle lämmintä maitoa kultaiseen kuppiin.
”Voi hyvä tavaton”, huomasi Mummokuningatar, ”pullat ja kakut ovat aivan lopussa, ja minä olen kutsunut kokonaisen pöllöjen suvun vieraaksi iltayöllä, mitäs ihmettä minä nyt teen?”
”Miaauh, ota nyt kahvin kanssa ruisleipää, ja tehdään sitten taikinaa -nam-miaauh, ja leivotaan herkullisia vehnäsiä”, naukui Harmaaraitainen Kissa. Ja niinhän päätettiin tehdä. Kisu oli ylen auttavainen, muisteli Mummokuningatar, sillä joskus koko linnan keittiö oli ollut kuin lumisateen jäljiltä, kun Kisu oli innoissaan pöllytellyt jauhoja. Ja kerran Mummokuningatar oli liukastunut , kun kisulta oli kaatunut sulatettu voi lattialle. Nyt Harmaaraitainen Kissa lupasi olla kiltti ja varovainen.
Mummokuningatar puki sydänmekkonsa suojaksi valkoisen röyhelöessun, otti kaapista suuren taikina-astian, jauhot, sokeria, rusinoita, ja laittoi voin sulamaan. Sitten he pesivät kädet ja tassut puti-puhtaiksi. Mummokuningar vatkasi munat ja sokerin vaahdoksi , laittoi sekaan hiivaa, ja hiukkasen suolaa. Harmaaraitainen Kissa sai ripotella sopivasti kardemummaa sekaan, ja kaatoi sitten vielä lämmintä maitoa. Voit arvata, että kisu halusi koko ajan maistella tuoksuvaa nestettä. Mummokuningatar työnsi kissan kauemmas ja alkoi lisätä jauhoja. Hän lisäsi ja lisäsi ja yhtäkkiä joku raapaisi häntä käsivarresta.
”Voi sinua katti! Et saa maistella salaa taikinaa. Sovitaanko nyt, että vain minä alustan taikinan, ja leipomisessa saat sitten auttaa…”
”Miaauuh, sopii minulle,”naukui kissa ja nuoli taikinaa tassuistaan, joka varpaan välistä. Mutta uskotko, että se malttoi mielensä? Eipä tietenkään, ja lopulta Mummokuningatar hermostui ja päätti laittaa kissan ulos, kunnes saisi taikinan valmiiksi. Kissa naukaisi jotenkin omituisella äänellä, kun Mummokuningatar avasi linnan oven, eikä hän sen tarkemmin katsonut, mihin suuntaan kissa meni.
No, taikina valmistui, ja Mummokuningatar peitti sen valkoisella liinalla ja laittoi astian lämmitetyn uunin päälle. Siellä taikina saisi nousta rauhassa.
Mummokuningatar laittoi leivinpöydän valmiiksi, voiteli uunipellit ja vuoat, ja istahti sitten levähtämään kiikkutuoliin. Ikkunan takana sirkuttivat tiaiset, peippo lauloi niin, että sen kaulahöyhehet aivat pörhistyivät pelkästä riemusta. Mustarastaat yrittivät ajaa oravia pois omasta herkkupöydästään – siinä oli Mummokuningattaren halkaisemia omenoita ja auringonkukan siemeniä. Olipa mukava katasella siinä pieniä ystäviään samalla kun odotti taikinan nousemista.
Räiskis- lätsis!!! -Mikä ihme se oikein olikaan?
”Voi sinua senkin Rontti!” huudahti Mummokuningatar, ”sinunhan piti olla ulkona”. Mutta ei, kissa oli sisällä ja maistellut uunin päällä koko ajan taikinaa. Nyt koko astia oli pudonnut lattialle, taikina valui pitkin pirttiä, ja kissa-mokoma nuoli sitä kieli pitkällään. Kyynel tipahti Mummokuningattaren poskelle, mitä tässä nyt oikein tehtäisiin!
”Miaauh, ei hätä ole tämän näköinen”, naukui Harmaaraitainen kissa ”minä takaan, että taikina maistuu tosi hyvältä. Leivotaan se rinkeleiksi ja tarjotaan puutarhassa omenapuiden oksilta..”
Mikäpä siinä muu enää auttoi. Rinkeleistä tuli kyllä hyviä ja kauniita, ja illan hämärässä ne sitten ripustettiin omanapuun oksille. Puutarhapöydälle katettiin kahvia ja mahlajuomaa sekä pikkupurtavaa. Monivärisiä tuikkukynttilöitä sytytettiin myös oksille, ja sitten Mummokuningatar haki vielä lämpöisen takin, sillä kevätyöt voivat olla viileitä.
Tähdet tuikkivat taivaalla, kun ensimmäisenä saapui Herra Huuhkaja vaimoineen. Heillä oli koti korkealla kalliolla ja Mummokuningattaren kanssa olivat sopineet, että pitävät jänikset poissa omenapuun juurelta.
”Hu-huuu, näimme Helmi Pöllösen tuossa lähellä tulossa, Vihtori Viirupöllökin on tulossa kun saa viirunsa kammattua suoraan. Lempi Lehtopllö ei nyt pääse, hänellä on myyräpaistikurssit kesken. Mutta hu-huuuh, onpa täällä hienoa.”
Ja niin sitä juhlittiin pitkälle aamuyöhön, taidettiinpa uusia entiset sopimuksetkin. Kaikki pöllöt lupasivat vartioida puutarhassa, jotta hiiret ja myyrät pysyvät poissa pahanteosta. Harmaaraitaiselle kissalle annettiin omat kiintiöt, sillä se halusi ehdottomasti jatkaa omia öisiä seikkailujaan.
Kun juhlat lopulta olivat ohi, Kisu jäi vielä juttusille pöllöjen kanssa, mutta Mummokuningatar meni sisälle, ja huomasi, että linnan oven sarana naukaisi kuin kissa. Se pitää rasvata, muuten ei koskaan tiedä tuliko kissa sisään vai ulos. Hän riisuutui ja pujahti lämpimään vuoteeseensa, risti tyytyväisenä kätensä, siunasi kaikki rakkaansa ja nukahti makeaan uneen.
Väritä tietokoneen piirustusohjelmassa tai tulosta ja väritä liiduilla.