Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Palmusunnuntai oli pilvinen ja lopulta jopa vesisateinen. Oli silti päätetty lähteä katsomaan ihan oikeita SM-kisoja, nuorten parikumparelaskuja.
Aikataulu taisi muuttua useammin kuin kerran, joten välillä ehdittiin käydä Lammintuvan latukahvilassa lettukahvilla. Mainio paikka muuten. Kahvila on auki marraskuusta huhtikuun puoleen väliin ja siellä on todella tarjolla lapsille vaikka mitä!
Sen lisäksi, että porotilalla on poroja, niin hyvin hoidetuissa häkeissä ja aitauksissa on rekikoiria, ja aivan suloisia pentuja. Niitä ei toki pääse silittelemään, eihän niistä muuten oikeita vetokoiria kasvaisi, mutta mukava oli katsella kahden tarhan runsaaan kymmenen pennun meininkiä.
Aidatuissa ”tarhoissa ” oli sitten lapsille napakelkkaa, köysirataa, lautakiikkua ja tynnyriesterataa, mitä kaikkea muuta mahtoikaan olla. Ja erikoismaininnan ansaitsevat letut. Ne paistetaan ulkona kuistilla, jotta kahvilaan ei tule käryä. Letut ovat mahtavan kokosia, ja voi valtava kun siihen päälle räpsäistää kaksi kauhallista luonnonmarjasekoitusta ja valtava kauhallinen oikeata kermaa, niin nam!
Lopulta kisat alkoivat erittäin jyrkän näköisessä rinteessä. Koska kyse oli parikumpareista, oli radat värjätty punaiseksi ja siniseksi.Ensin laskivat 10-11-vuotiaat pojat.
Aksu oli kilpalaskua harrastanut vasta kuukauden. Ihmettä, että sitä voi niinkin etelässä kuin Helsingissä harrastaa.
Aksun ensimmäinenlasku meni todella hyvin, mutta toisessa tuli pieni kuperkeikka, joka tietenkin hidasti vauhtia, ja harmitti poikaa kovasti.
Lopulta kuitenkin Aksu tuli neljänneksi kisassa, mikä on vallan mainio suoritus vasta kuukauden kumparetta harrastaneelle nuorelle. Matkaa SM-kisan voitajaan, jo huomattavasti vanhempien poikien sarjassa laskeneeseen jyväskyläläiseen Jimi Saloseen on toki vielä, mutta Aksusta varmaan kuulemme vielä tulevina vuosina.
Ulosajoja nähtiin kaikissa sarjoissa , ja tuntui, että punainen rata koitui monen kohtaloksi -olisiko ollut pehmeämpi. Isojen tyttöjen sarjan voitti Anniina Lahti.
Mielenkiintoista on seurata mihin asti nämä nuoret oikein yltävätkään. Huimapäisyyttä ei ainakaan puutu!