Ei eukkomammalla tosin omaa maata ole, tai se vähä mitä on, ei kasvata mustikkaa. Mutta Lemin metsissä mustikat kypsyvät hyvää vauhtia.
Vähän ovat vielä kirjavia, mutta mainioita piirakkamarjoja.
Kovin on tänä kesänä peloteltu, että ei mustikoita tulisi. Se ei pidä paikkaansa. Ainakin eukkomamman mustikkapaikalla oli marjoja – ehkä harvakseen, mutta isoja ja terveitä. Eikä eukkomamma parhaalla – kosteimmalla – paikalla vielä käynytkään. Kunhan piirakkamarjat kävi kopaisemassa.
Oma maa olisi myös mansikka, jos mansikoita kasvattaisi. Pihan on tosin vallannut puutarhalta vahingossa tullut kuukausimansikka.
Kaupasta ja mansikkatiloilta saa nyt erinomaisen hyviä mansikoita – kesäkuun sateiden isoiksi kasvattamia ja heinäkuun helteiden makeiksi kypsyttämiä.
Eukkomammakin keitti jo monta hillopurkillista lastenlasten herkuteltavaksi, ja tortunkin meinaa pyöräyttää.
Parhaimpina ne ovat kuitenkin sellaisenaan.
Sateinen alkukesä on kuulemma kasvattanut isot ja rehevät varret Lemin kirjavaan, kertovat perunanviljelyä harrastavat. Mahtaako tulla ollenkaan mukuloita, sitä jäämme jännittämään.