Taas oli pakko mennä mustikkaan, kun sääkin sadekuurojen välissä suosi.
Poimittavaa riittää yllin kyllin.
Nyt on metsässä mukavaa, kun ei ole liian kuuma eivätkä paarmaparvet kiusaa. Marjat ovat pullistuneet isoiksi ja meheviksi, toisista varvuista lehdet jo karisevat poimintaa helpottaen. Myös osa marjoista alkaa olla kovin helposti putoavia, joten nyt on se aika.
Eukkomamman mustikkapaikkaan ei ole ollut tunkua viikkojen aikana. Puolenkymmentä kertaa marjoja on löytynyt samalta metsälohkolta (tietenkin salaisesta paikasta…), eikä eukkomamma ole kertaakaan nähnyt tai kuullut toista marjastajaa lähettyvillä.
Ei lemiläistä tai thaimaalaista. Thaimaalaisia tosin näkyi viime viikolla Lemin tienhaarassa suuntia ottamassa, ja kuulemma nämä ammattipoimijat ovat jo lemiläisten marjasaaliista olleet osilla. Eukkomamman silmiin on osunut myös maastoesteitä, jotka lie tarkoitettu ei-toivottujen (marjastaja-)vieraiden karkottamiseksi.
Eukkomamma on vuosien mittaan yrittänyt olla huomaavainen marjastaja, ja arkana ihmisenä karttaakin toisten kulmia ja etsiytyy syvälle metsään. Maattomana on kuitenkin turvauduttava jokamiehenoikeuteen ja mentävä toisen maalle. Kohtuudella eukkomamma kuitenkin oikeuttaan käyttää – haroo marjansa kokoon viisipiikkisellä, tai oikeammin poimii ne jo vauvana oppimallaan pinsettiotteella, käyttämättä haravia tai edes pienempiä poimureita.
Marjojen ohella kun itse marjastus on tärkeää, tai oikeastaan ensisijaista. Metsää parempaa paikkaa kun ei ole. Mutta ei saalistakaan pidä väheksyä: lähikaupassa on myynnissä suomalaisia pensasmustikoita 17 euron kilohintaan. Parissa tunnissa tekee metsässä helposti kolmenkympin tilin – pinsettiotteella.
Niitä pensasmustikoita muuten eivät poimi thaimaalaiset, vaan venäläiset ja virolaiset. Näin eukkomammalle kerrottiin taannoin Varsinais-Suomessa, missä mustikkaa paljon viljellään.