Pastori Lea Karhinen on nyt virallisesti Lemin kirkkoherra. Se sinetöitiin kätten päällepanolla ja rukouksella kirkossa sunnuntaina.
Lemin seurakunnassa harvinaiseen juhlaan oli saapunut 200 seurakuntalaista ja Lea Karhisen sukulaista ja ystävää. Juhlamessun alussa Mikkelin piispa Seppo Häkkinen muistutti neljästä lupauksesta, jotka kirkkoherran on annettava. Kirkkoherran velvollisuuksiin kuuluu muun muassa vastata siitä, että Jumalan sanaa opetetaan puhtaasti ja sakramentit hoidetaan oikein. Hänen on pidettävä huolta myös siitä, että kaikki tapahtuu hyvässä järjestyksessä.
– Seurakunta on osoittanut suurta luottamusta valitessaan sinut kirkkoherraksi, Häkkinen sanoi Karhiselle ja kehotti tätä luottamaan omiin taittoihinsa ja kykyihinsä.
Lea Karhinen piti saarnan, jonka aiheena oli huolenpito. Hän korosti, että Marttoja ja Marioita tarvitaan molempia; Martan palvelutehtävässä sana on jo muuttunut lihaksi, palvelevaksi rakkaudeksi.
Hän kertoi ottavansa uuden tehtävän vastaansa kiitollisin ja erittäin nöyrin mielin.
Juhla jatkui seurakuntakodissa, jossa uutta kirkkoherraa evästivät kauemmin tehtävässä olleet. Puheenvuoron käyttivät niin lääninrovasti Ossi Hjerppe Savitaipaleelta että Lemin emerituskirkkoherra Lauri Vaalgamaa. Rautjärven kirkkoherra Ulla Soikkeli saattoi neuvoa kirkkoherran tehtävissä yhdeksän kuukauden kokemuksella. Hän myös toivotti Lea Karhisen tervetulleeksi naiskirkkoherrojen joukkoon.
Mieliinpainuvimmat neuvot antoi rovasti Risto Takkinen Ylöjärveltä. Hän kertoi kolmesta kirjekuoresta, jotka uusi kirkkoherra voi avata sitten, kun arki koittaa ja ongelmat kasaantuvat – yksi kerrallaan numerojärjestyksessä. Ensimmäisessä kirjeessä neuvotaan haukkumaan edeltäjä, toisessa tekemään organisaatiouudistus ja kolmannessa kirjoittamaan kolme kirjettä.
Toivon sydämeni pohjalta asti Jumalan siunausta Lealle Suomen parhaimman seurakunnan paimenena! Kunpa saisimme jälleen kuulla radiosta entiseen tapaan neliäänistä veisuuta. Luulenpa että Sinulla, Lea, on taitoa toimia sen puolesta. Ympäri Suomen on tämän perinteen ihailijoita. Tiedän tämän 1970-luvulta, ja monet silloiset fanit elävät vielä.
Jossain kunnanhallituksen tms. pöytäkirjan lehdellä arvellaan, että neliäänisen veisuun perinne alkoi v.1854 !!!!! Siis pöyreitä vuosia eletään!
Terveisin Erkki L.